Elämänmakuista elokuvaa

Meidän kotiin saapui tällä viikolla uusi televisio. Nyt on nimittäin tuumat kohdillaan! Tähän asti olin ollut vallan tyytyväinen 90-luvun lopulla perheeseemme hankitun laatikon kanssa, koska televisiota tulee katsottua melko vähän. Meillä ei ole ollut tallentavaa digiboxia, ja olen tosi harvoin kotona siihen aikaan kun töllöstä tulisi mitään mielenkiintoista. Leffatkin katsomme tietokoneelta. Mutta maailmani mullistui hiukan uuden perheenjäsenen saavuttua, ja voipa olla, että tietokone saa pikkuhiljaa syrjäyttäjän. Sain melko hillittömän naurukohtauksen, kun siippani iski uuden laitteen automme takapenkille (se vei koko takapenkin), mutta virnistelyni hyytyi aika äkkiä, kun laite saatiin päälle.

Tämän postauksen syy ei kuitenkaan ollut itse televisio, vaan elokuva, minkä siitä eilen katsoin. Se oli tositapahtumiin perustuva kuvaus nimeltään Koskemattomat (The Intouchables), ja se oli

i-ha-na !

Elokuva oli niin sydämellinen, niin lämmin, niin aito, niin koskettava ja niin hauska, että se nousi heti yhdeksi suosikiksi. Vieläkin hymyilyttää.
Suosittelen lämpimästi.

 
Toinen tämän viikonlopun tärppi on Woody Allenin uutuus Blue Jasmin. Allenit yleensä kannattaa nähdä leffateatterissa, joten taidan lähteä Scalailemaan.

Ottaakohan joku muukin leffaan mukaan villasukat ja huivin? Olen monesti kaivannut ihan peittoa, mutta jalkojen sylissä pito, rapistelu ja ääneen hymähtely on jo varmaan tarpeeksi ärsyttävää. Mutta jos tositrendikäs voi tänä syksynä mennä pyjama päällä töihin (!) niin miksei myös elokuviin? 

               ...

Uskaltaisikohan kokeilla?



Kommentit

Näistä lukijani tykkäsivät