Elämää iltapäivävirkkuna
Luin äskettäin artikkelin, jossa puhuttiin aamu- ja iltavirkkuudesta ja siitä, miten iltavirkkuutta usein katsotaan pahalla. Tässä linkki kyseiseen "Maailma ei kaipaa kaikkia aamuseitsemältä" -juttuun:
http://www.hameensanomat.fi/kolumnit/241803-maailma-ei-kaipaa-kaikkia-aamuseitsemalta
Jutun kirjoittaja itse on selvästikin iltavirkkuihin kuuluva henkilö, mikä antaa mukavan lempeän sävyn kirjoitukseen. Tekstin sävy ikäänkuin ottaa hyväksyvään syleilyynsä toiset iltavirkut, ja tätä ME enemmän iltavirkut monesti jäämme kaipaamaankin; hyväksyvää asennetta se mielessä pitäen, että tämä "suuntaus" ei ole meidän valintamme. Kaikki ihmiset eivät pysty toimimaan aamuseiskalta. Tai voivat, jos on ihan pakko. Ja silloin kuvottaa, siis fyysisesti. Kehoni hylkii aamuseiskaa!
Itsehän olen kummiskin enempi tuota kolmasosaa, joka ei selkeästi kuulu kumpaankaan kastiin, vaikka miellän itseni enemmän iltavirkuksi. Mutta entäpä, jos ei ole aamu- eikä iltavirkku? Jutun perusteella tuo kolmasosa, joka ei kuulu kumpaankaan peruskastiin, on ilmeisimmin "ihan OK" sekä aikaisten aamuherätysten että myöhäisten iltakukkumisten suhteen. Mutta mikäs on tällainen kummajainen, jolle ei oikein sovi kumpikaan?
Ideaali valveillaoloaika minulle on noin 08.30-23.00. Herään puoli 9, koska jos nukun pidempään, niin olo on hutera. Alan nukkumaan noin klo 11 illalla, koska siihen aikaan minua väsyttää. Jos tiedän, että illalla on bileet, niin mahdollisuuksien mukaan nukun joko pidempään aamulla tai vedän päikkärit. Arkena valveillaoloaika on 8.00-23.00.
Minusta tuntuu, että monen silmissä paljon nukkuminen on laiskuutta, saamattomuutta ja välinpitämättömyyttä.
"Siis 9 tunnin yöunet?! No HUHHUH! Mulla ei ainakaan oo varaa tuollaiseen luksukseen!"
No, mullapa on. Se on kuulkaas ihan oma valinta.
En tietenkään tiennyt esimerkiksi tämänhetkistä työtä hakiessani, että aikaisin aamuvuoro minulla tulisi alkamaan klo 09, ja yleensä klo 10. Minulla vaan on sattunut käymään hyvä tuuri.
Mutta on se sinänsä valinta, että jos koko sen pitkän ja pimeän talven ajan joutuisin heräämään kuudelta aamulla, niin voisi olla, että olisin joutunut harkitsemaan muita vaihtoehtoja. Onnellisuuskäyrä lähtee laskuun aika äkkiä, jos on jatkuvasti univajeessa.
Kouluaikaiset ystäväni ehkä muistavat minut "myöhä-Onskina", koska en ikinä ehtinyt kouluun kahdeksaksi. Ehkä siksi, että nukahdin aina koulumatkalla (jos joskus olet nähnyt minut nukkumassa puiston penkillä käyttäessäsi koiraasi aamupissillä, niin en ole ollut edellisen illan reissulla, vaan koulumatkalla).
Joskus on ihan huippua herätä aikaisin aamulla, ja tajuta, että päivässä on monta tuntia enemmän aikaa toimia. Tämä on mukavaa, kun se on vapaaehtoista, ja mukavinta tietysti vapaapäivänä, kun energian ei tarvitse aamulla riittää mihinkään muuhun kun teen keittämiseen ja sohvanperukoille hyvän naistenlehden kanssa hautautumiseen.
Joskus on myös ihanaa kukkua aamuun asti, ja tehdä asioita, mitä muistelee hymy naamalla vielä monen vuoden jälkeen, kuten videokuvata Harlem Shakea sydänystävien kanssa klo 04 juoden jotain, mitä luulit kuohuviiniksi, mutta mikä osoittautuikin viime hetkellä aidoksi shampanjaksi. Hups!
Joskus ne iltakukkumiset ovat monen päivän väsymyksen arvoisia.
Mutta nukkukaamme siis. Silloin kun nukuttaa, hyvällä omallatunnolla. Ja toivotaan meidän iltavirkkujen (tai enempi sinne suuntaan kääntyneiden) vuoksi, että maailma pikkuhiljaa alkaisi tajuamaan, että sen menoa olisi mukautettava, nykyaikaistettava ja päivitettävä sopimaan muidenkin, kuin niiden aamuvirkkujen, pirtaan.
Virkeää maanantaita! Tänään teen pätkävuoron, jonka jälkeen önnötän. Sade ja harmaus oikein kutsuvat nauttimaan sohvannurkasta hyvän sarjan ja omenoiden parissa.
Huomenna päivä uus olla aktiivinen!
http://www.hameensanomat.fi/kolumnit/241803-maailma-ei-kaipaa-kaikkia-aamuseitsemalta
Jutun kirjoittaja itse on selvästikin iltavirkkuihin kuuluva henkilö, mikä antaa mukavan lempeän sävyn kirjoitukseen. Tekstin sävy ikäänkuin ottaa hyväksyvään syleilyynsä toiset iltavirkut, ja tätä ME enemmän iltavirkut monesti jäämme kaipaamaankin; hyväksyvää asennetta se mielessä pitäen, että tämä "suuntaus" ei ole meidän valintamme. Kaikki ihmiset eivät pysty toimimaan aamuseiskalta. Tai voivat, jos on ihan pakko. Ja silloin kuvottaa, siis fyysisesti. Kehoni hylkii aamuseiskaa!
Itsehän olen kummiskin enempi tuota kolmasosaa, joka ei selkeästi kuulu kumpaankaan kastiin, vaikka miellän itseni enemmän iltavirkuksi. Mutta entäpä, jos ei ole aamu- eikä iltavirkku? Jutun perusteella tuo kolmasosa, joka ei kuulu kumpaankaan peruskastiin, on ilmeisimmin "ihan OK" sekä aikaisten aamuherätysten että myöhäisten iltakukkumisten suhteen. Mutta mikäs on tällainen kummajainen, jolle ei oikein sovi kumpikaan?
Ideaali valveillaoloaika minulle on noin 08.30-23.00. Herään puoli 9, koska jos nukun pidempään, niin olo on hutera. Alan nukkumaan noin klo 11 illalla, koska siihen aikaan minua väsyttää. Jos tiedän, että illalla on bileet, niin mahdollisuuksien mukaan nukun joko pidempään aamulla tai vedän päikkärit. Arkena valveillaoloaika on 8.00-23.00.
Minusta tuntuu, että monen silmissä paljon nukkuminen on laiskuutta, saamattomuutta ja välinpitämättömyyttä.
"Siis 9 tunnin yöunet?! No HUHHUH! Mulla ei ainakaan oo varaa tuollaiseen luksukseen!"
No, mullapa on. Se on kuulkaas ihan oma valinta.
En tietenkään tiennyt esimerkiksi tämänhetkistä työtä hakiessani, että aikaisin aamuvuoro minulla tulisi alkamaan klo 09, ja yleensä klo 10. Minulla vaan on sattunut käymään hyvä tuuri.
Mutta on se sinänsä valinta, että jos koko sen pitkän ja pimeän talven ajan joutuisin heräämään kuudelta aamulla, niin voisi olla, että olisin joutunut harkitsemaan muita vaihtoehtoja. Onnellisuuskäyrä lähtee laskuun aika äkkiä, jos on jatkuvasti univajeessa.
Kouluaikaiset ystäväni ehkä muistavat minut "myöhä-Onskina", koska en ikinä ehtinyt kouluun kahdeksaksi. Ehkä siksi, että nukahdin aina koulumatkalla (jos joskus olet nähnyt minut nukkumassa puiston penkillä käyttäessäsi koiraasi aamupissillä, niin en ole ollut edellisen illan reissulla, vaan koulumatkalla).
Joskus on ihan huippua herätä aikaisin aamulla, ja tajuta, että päivässä on monta tuntia enemmän aikaa toimia. Tämä on mukavaa, kun se on vapaaehtoista, ja mukavinta tietysti vapaapäivänä, kun energian ei tarvitse aamulla riittää mihinkään muuhun kun teen keittämiseen ja sohvanperukoille hyvän naistenlehden kanssa hautautumiseen.
Joskus on myös ihanaa kukkua aamuun asti, ja tehdä asioita, mitä muistelee hymy naamalla vielä monen vuoden jälkeen, kuten videokuvata Harlem Shakea sydänystävien kanssa klo 04 juoden jotain, mitä luulit kuohuviiniksi, mutta mikä osoittautuikin viime hetkellä aidoksi shampanjaksi. Hups!
Joskus ne iltakukkumiset ovat monen päivän väsymyksen arvoisia.
Mutta nukkukaamme siis. Silloin kun nukuttaa, hyvällä omallatunnolla. Ja toivotaan meidän iltavirkkujen (tai enempi sinne suuntaan kääntyneiden) vuoksi, että maailma pikkuhiljaa alkaisi tajuamaan, että sen menoa olisi mukautettava, nykyaikaistettava ja päivitettävä sopimaan muidenkin, kuin niiden aamuvirkkujen, pirtaan.
Virkeää maanantaita! Tänään teen pätkävuoron, jonka jälkeen önnötän. Sade ja harmaus oikein kutsuvat nauttimaan sohvannurkasta hyvän sarjan ja omenoiden parissa.
Huomenna päivä uus olla aktiivinen!
Kommentit
Lähetä kommentti