Aitoa ruokaa
Aitoa Ruokaa -sivu postasi facebookissa linkin tutkimustulokseen, joka täysin romutti uskomukseni soijan terveellisyydestä.
Jutun voi lukea englanniksi tästä:
http://www.realfarmacy.com/not-a-miracle-health-food/
Tutkimukset toteavat, että on olemassa terveellistäkin soijaa, mutta harmillisen usein syömmme kuitenkin sitä "vääränlaista"; liikaprosessoitua soijaa, kuten tofua, mikä voi johtaa lukemattomiin terveysongelmiin.
Terveellisten soijatuotteiden listalla ovat mm. Tempeh, Miso, Natto sekä soijakastike (tämänkin kanssa on oltava tarkkana; monet markettituotteet ovat keinotekoisesti, kemikaalisen prosessin kautta, valmistettuja litkuja).
Noniin, taitaa vaihtua ostoslistalla soijajugurtit ihan johonkin muuhun. Olen niin usein pettynyt jugurttiostosten kanssa; pitkään söin rasvattomia, keinomakeutettuja jugurtteja (niitäkin kyllä epäsäännöllisesti), mutta kyllästyin aspartaamin makuun, ja kerran sitten päädyin ihan "aitoon", makeutettuun jugurttiin, ja voi elämän kevät, mitä hattaraa! Roskiin meni.
Luonnonjugurttia meiltä löytyy useimmiten jääkaapista, mutta se kaipaa kaverikseen aina jotain lisuketta, koska pelkästään se on turhan hapanta. Tykkään käyttää sitä smoothieissa, ja joinakin aamuina rasvaton luonnonjugurtti mansikoiden ja siementen kanssa on just se, mitä vatsa kaipaa.
...mutta kun ne pienet soijajugurtit on niin käteviä! Niitä voi helposti ottaa evääksi töihin, ne on just sopivan kokoisia, ja soijajugurtin maku on mukavan samettinen ja neutraali. Meillä oli kauppakeskuksessa maistiaisia viime viikolla uudesta Kevyt Olo -jugurtista, jonka "ei niin makea!" -leima sai minut innostumaan. Taisin maistaa vadelmanmakuista. Hyvää oli! Tästä tulee varmaan uusi suosikkini. Mutta mistä sitä tietää, valitseeko sitä oikeasti terveellisiä tuotteita. Tähän asti uskoin tekeväni kropalleni hyvää soijajugurtilla.
Tässä tulee väistämättäkin sellainen olo, että perhana, luomua pöytään ja voi takaisin kaappiin! Toisaalta, helposti lihovana minua kammottaa ihan kamalasti ne kalorit. Mutta en syö leipää muutenkaan kuin korkeintaan pari palaa päivässä, ja ruuanlaitossa käytän edelleen rypsi- ja neitsytoliiviöljyä. Ne kalorithan voi nipistää jostain muusta.
Olen pikkuhiljaa vaihtamassa kasvohoitotuotteitani luomutuotteisiin, ja koska olen löytänyt hyvän sarjan (luomusertifioitu Nutriganics The Body Shopista, yllätys yllätys ;) ), aion jatkaa tällä tiellä. Pistän niin paljon tököttejä ihooni päivittäin, että on varmaan ihan järkevää alkaa miettimään sitä kemikaalikuormaa, joka minua rasittaa jo ihan päivittäisellä tasolla, saati sitten vuositasolla. Onneksi monet lempparivartalovoiteenikin ovat valmistettu ilman keinotekoisia säilöntäaineita. Hiusten värjääminenkin on ollut jo pidemmän aikaa taaksejäänyttä elämää -voin kertoa, että huh, mikä helpotus sen vuosikausia kestäneen juurikasvustressailun jälkeen. Tietenkin välillä kuolaan ihanasti liukuvärjättyjä, suklaanruskeita kuontaloita samalla, kun kiroan tekstuurittoman tukkani vaikeastihallittavuutta, mutta suurimman osan ajasta olen kuitenkin kiitollinen itselleni siitä, että kehtasin pidemmän aikaa näyttää suoraansanottuna törkeältä mustan- ja oranssinkukertavan latvani korostaessa harmahtavaa juurikasvuani. Nyt se on ohi, ja olen ihan tyytyväinen omaan väriini, tähän perustavanlaatuiseen maantienruskeaan. Eikös kuitenkin luonnon valitsema väritys usein käy parhaiten juuri omaan ihonsävyyn (or whatever lies I have to tell myself to get by)?
Mutta tuosta ruuasta vielä; kyllä se vaan alkaa siltä tuntua, että parasta olisi siirtyä luomuruokavalioon, käyttää sitä voita, ostaa ykkösmaitoa (olen kuullut joskus, että rasvattomassa maidossa ei ole jäljellä prosessoinnin jälkeen oikeastaan mitään terveellistä) ja ennenkaikkea tehdä ruokansa itse. Kuinka monesti tuleekin arjessa sorruttua valmiskeittoihin (muistaakseni Saarioinen ei ole niin paha E-koodien yms. suhteen), haettua Subia (jos siitäkin jättäisi kastikkeen pois, niin ei olisi kovin paha, mutta missä olisi maku?) tai muuten laiskoteltua oman terveytensä kustannuksella.
Taidanpa tänään valmistaa ihan aidon ja kotoisen kaalilaatikon, ja haen lihani lihatiskistä. Eikös sellaisen terveellisen kaalilaatikon voisi valmistaa ihan kaalista, sipuleista, vähärasvaisesta lihasta ja tilkasta kermaa? Mihin sitä riisiä tarvitsee, varsinkaan valkoista? Siirapin sijaan voi käyttää hunajaa, ja lautaselle voi latoa laatikon viereen ihan pelkästään puolukoita. Nam!
Vielä kun osaisi leipoa ruisleivän tuohon kylkeen. Hyvä rouvahan opettelisi.
Siinäpä haastetta alkavaan talveen!
Jutun voi lukea englanniksi tästä:
http://www.realfarmacy.com/not-a-miracle-health-food/
Tutkimukset toteavat, että on olemassa terveellistäkin soijaa, mutta harmillisen usein syömmme kuitenkin sitä "vääränlaista"; liikaprosessoitua soijaa, kuten tofua, mikä voi johtaa lukemattomiin terveysongelmiin.
Terveellisten soijatuotteiden listalla ovat mm. Tempeh, Miso, Natto sekä soijakastike (tämänkin kanssa on oltava tarkkana; monet markettituotteet ovat keinotekoisesti, kemikaalisen prosessin kautta, valmistettuja litkuja).
Noniin, taitaa vaihtua ostoslistalla soijajugurtit ihan johonkin muuhun. Olen niin usein pettynyt jugurttiostosten kanssa; pitkään söin rasvattomia, keinomakeutettuja jugurtteja (niitäkin kyllä epäsäännöllisesti), mutta kyllästyin aspartaamin makuun, ja kerran sitten päädyin ihan "aitoon", makeutettuun jugurttiin, ja voi elämän kevät, mitä hattaraa! Roskiin meni.
Luonnonjugurttia meiltä löytyy useimmiten jääkaapista, mutta se kaipaa kaverikseen aina jotain lisuketta, koska pelkästään se on turhan hapanta. Tykkään käyttää sitä smoothieissa, ja joinakin aamuina rasvaton luonnonjugurtti mansikoiden ja siementen kanssa on just se, mitä vatsa kaipaa.
...mutta kun ne pienet soijajugurtit on niin käteviä! Niitä voi helposti ottaa evääksi töihin, ne on just sopivan kokoisia, ja soijajugurtin maku on mukavan samettinen ja neutraali. Meillä oli kauppakeskuksessa maistiaisia viime viikolla uudesta Kevyt Olo -jugurtista, jonka "ei niin makea!" -leima sai minut innostumaan. Taisin maistaa vadelmanmakuista. Hyvää oli! Tästä tulee varmaan uusi suosikkini. Mutta mistä sitä tietää, valitseeko sitä oikeasti terveellisiä tuotteita. Tähän asti uskoin tekeväni kropalleni hyvää soijajugurtilla.
Tässä tulee väistämättäkin sellainen olo, että perhana, luomua pöytään ja voi takaisin kaappiin! Toisaalta, helposti lihovana minua kammottaa ihan kamalasti ne kalorit. Mutta en syö leipää muutenkaan kuin korkeintaan pari palaa päivässä, ja ruuanlaitossa käytän edelleen rypsi- ja neitsytoliiviöljyä. Ne kalorithan voi nipistää jostain muusta.
Olen pikkuhiljaa vaihtamassa kasvohoitotuotteitani luomutuotteisiin, ja koska olen löytänyt hyvän sarjan (luomusertifioitu Nutriganics The Body Shopista, yllätys yllätys ;) ), aion jatkaa tällä tiellä. Pistän niin paljon tököttejä ihooni päivittäin, että on varmaan ihan järkevää alkaa miettimään sitä kemikaalikuormaa, joka minua rasittaa jo ihan päivittäisellä tasolla, saati sitten vuositasolla. Onneksi monet lempparivartalovoiteenikin ovat valmistettu ilman keinotekoisia säilöntäaineita. Hiusten värjääminenkin on ollut jo pidemmän aikaa taaksejäänyttä elämää -voin kertoa, että huh, mikä helpotus sen vuosikausia kestäneen juurikasvustressailun jälkeen. Tietenkin välillä kuolaan ihanasti liukuvärjättyjä, suklaanruskeita kuontaloita samalla, kun kiroan tekstuurittoman tukkani vaikeastihallittavuutta, mutta suurimman osan ajasta olen kuitenkin kiitollinen itselleni siitä, että kehtasin pidemmän aikaa näyttää suoraansanottuna törkeältä mustan- ja oranssinkukertavan latvani korostaessa harmahtavaa juurikasvuani. Nyt se on ohi, ja olen ihan tyytyväinen omaan väriini, tähän perustavanlaatuiseen maantienruskeaan. Eikös kuitenkin luonnon valitsema väritys usein käy parhaiten juuri omaan ihonsävyyn (or whatever lies I have to tell myself to get by)?
Mutta tuosta ruuasta vielä; kyllä se vaan alkaa siltä tuntua, että parasta olisi siirtyä luomuruokavalioon, käyttää sitä voita, ostaa ykkösmaitoa (olen kuullut joskus, että rasvattomassa maidossa ei ole jäljellä prosessoinnin jälkeen oikeastaan mitään terveellistä) ja ennenkaikkea tehdä ruokansa itse. Kuinka monesti tuleekin arjessa sorruttua valmiskeittoihin (muistaakseni Saarioinen ei ole niin paha E-koodien yms. suhteen), haettua Subia (jos siitäkin jättäisi kastikkeen pois, niin ei olisi kovin paha, mutta missä olisi maku?) tai muuten laiskoteltua oman terveytensä kustannuksella.
Taidanpa tänään valmistaa ihan aidon ja kotoisen kaalilaatikon, ja haen lihani lihatiskistä. Eikös sellaisen terveellisen kaalilaatikon voisi valmistaa ihan kaalista, sipuleista, vähärasvaisesta lihasta ja tilkasta kermaa? Mihin sitä riisiä tarvitsee, varsinkaan valkoista? Siirapin sijaan voi käyttää hunajaa, ja lautaselle voi latoa laatikon viereen ihan pelkästään puolukoita. Nam!
Vielä kun osaisi leipoa ruisleivän tuohon kylkeen. Hyvä rouvahan opettelisi.
Siinäpä haastetta alkavaan talveen!
Itse olen vältellyt soijatuotteita jo useamman vuoden ajan. Muistan nimittäin lukeneeni noista samoista vaikutuksista jo silloin. Harmikseni harva on näistä tietoinen, varsinkin kasvissyöjä ystävilleni olen yrittänyt tästä kertoa, sillä heillä usein proteiininlähteenä on juurikin tuo tofu.
VastaaPoistaSubi ei kyllä ole sieltä huonoimmasta päästä "roskaruokaa". Kaloreita jos kammoksuu, niin kastikkeissa on kevyempiäkin vaihtoehtoja olemassa - näin ei tarvitse tinkiä mausta. Valmisruokia itse kyllä välttelen ihan täysin. Joskus kuitenkin on subi paikallaan ja en usko silloin tällöin sen kenelleen pahaa tekevän. Ja tuosta maidosta. Rasvaton maito on prosessoinnin jälkeen harmaata litkua, jonka väriä parannetaan maitojauheella... Itse ostan maitoni luomuna ja en tosiaankaan rasvattomana. Omatekoiseen ruokaan kannattaa aina panostaa!
Hei, näin kommenttisi vasta; kiitos :)
PoistaJoo, itseänikin huolestuttaa juuri he, jotka kuvittelevat saavansa tofusta "hyvän proteiininlähteen"; itsekin olin viikko sitten vallan tietämätön näistä haitoista. Yhteishyvän välissä taisi jopa tulla kunnon propagandavihkonen soijatuotteiden hyvistä puolista (varmaan "lihattoman lokakuun" inspiroimana -tämäkin juttu meni mulla vähän ohi).
Luin myös WWF:n sivuilta siitä, miten kasviksia ja soijaa (!) pitäisi suosia, koska liha- ja maitotuotanto maailmalla aiheuttaa runsaasti metsien hakkuuta yms. haittaa. Tietenkin suomalainen luomuliha tässä tilanteessa paras vaihtoehto, mutta monille kasvissyöjille kasvissyönti on kuitenkin muuta kuin metsien suojelua :) Eli mistä hyvälaatuinen proteiini kasvissyöjälle? Varsinkin jos urheilee, on proteiinin tarve suuri. Mutta meissä on eroja; itse on selkeästi protskutyyppi (hiilarit väsyttää ja lihottaa), mutta jotkut voi syödä huomattavasti huolettomammin hiilareita ja jättää protskut vähän vähemmälle. Ehkä siinä tapauksessa parin maitotuotteen nauttiminen päivässä ei maailmaa kaada.
Ja todellakin omatekoinen ruoka on paras! Kun vaan joka päivä onnistuisi nousemaan sillä oikealla (a.k.a. aktiivisella) jalalla ;) Mutta on se niinkin, että aktiivisuus lisää aktiivisuutta, eli kun alkaa tekemään niin se antaa energiaa.
Mukavaa viikon alkua!
PS. Hyvä lukija, tekstiini on eksynyt virhe: Kun puhun Valion Kevyt Olo -jugurtista, tarkoitan tietysti Valio OLO -jugurttia. Kevyt Olo on kivennäisvettä :)
Poista