"Seems a pity to miss such a good pudding."


Eilen alkoi meillä Suomessakin pyöriä Downton Abbeyn neljäs tuotantokausi.

Heaven!



Miten täydellinen sarja tällaiselle vanhoista ajoista hurmaantuneelle ja englantilaisesta maalaismaisemasta nautiskelevalle höppänälle! Näyttelijät ovat ihan huikeita, sarjan käsikirjoitus on brittiläistä takuutyötä ja sarjan aiheet ovat koskettavia, huvittavia ja välillä ihanan konservatiivisia (luokkaerot, naisen asema 1900-luvun alkupuolella jne.). Ajan puvustus on myös hyvin toteutettu, ja voi niitä taloja ja tavaroita ja kampauksia ja käsineitä jajaja... Ah! En pääse tästä yli.

Onnellisten loppujen ystävänä minua harmittaa päähenkilöiden kuolemat, mutta toisaalta se tekee sarjasta realistisemman ja ennalta-arvaamattomamman.

Minun Downton -hetkeeni kuuluu yleensä kuppi teetä, ja jos mahdollista, tummaa suklaata.

Löysin myös Downton Abbey -treenin, jota voi tehdä TV:tä katsellessa:


Tätä voisi harkita katsellessa uusintoja; uudet jaksot on niin koukuttavia, että saattaisin eläytyessäni jäädä tuohon "Oh Mr. Bates" -seinäseisontaan koko jakson ajaksi.
Mutta hyvä vinkki kohentamaan muutoin tylsää olohuonejumppaa!
 
Tätähän voisi käyttää myös kalsarikännipelinä; viinilasi viereen ja hörppy aina, kun jotain näistä tapahtuu. Jos haluaa tosi humalaan, niin voi ottaa lisäksi mukaan "kun kuulet tunnusmusiikin, tai muunnelman siitä, juo niin kauan, kunnes musiikki loppuu".

Joo, aika hölmö idea.

But Oh, Downtoners, how I adore you!
Ties mitä tämä kausi tuo tullessaan.
Jännittävää!




Kommentit

Näistä lukijani tykkäsivät