...sillä kyllähän rouvaksi tuleminen tuo tullessaan muitakin aikuistumisen merkkejä
Merkkejä siitä, että sinusta on tullut aikuinen:
1. Aloitat asuntosäästämisen.
"Aspille" napsahtaa joka kolmas kuu sievoinen summa, tai jos olet järjestyksen ystävä ja tykkäät pitää ohjat käsissäsi (kuten tämä rouva) menee tietty summa joka kuu.
Minua ärsyttää suunnattomasti laskut, jotka tulevat joka kolmas kuukausi; sitten sitä ollaan yhtäkkiä taas aivan hunningolla budjetoinnin suhteen, kun yksi lasku sekoittaa kaiken!
Rahaahan ei tietenkään voi laittaa etukäteen säästöön yhtä laskua varten, ja budjetointisuunnitelman muuttaminen joka kolmas kuukausi on liian vaivalloista. Auta armias, jos sähkölasku ja esimerkiksi neljännesvuosittain saapuva vakuutusmaksu pamahtavat samalle kuulle. Tai saati sitten peräkkäisille kuille! En tiedä, kumpi on pahempi.
Heti, kun on mahdollista, muutan vakuutuslaskuni tulemaan pienemmissä erissä joka kuukausi. Ja veri kiertää aivoissani taas vähän paremmin.
2. Lataat puhelimeesi pankkisovelluksen
...ja liität sen aloitusnäyttöösi. Tämä liittyy yllä mainittuun säästämiseen. On hyvä, että tilitilannetta voi seurata missä vain, milloin vain. Ei enää niitä stressiä aiheuttavia "Montakohan euroa tililläni on, sata? Kolmesataa? 0,75€?" -hetkiä kaupan kassalla.
Nimimerkillä Welcome to my reckless life.
Myös säästösuunnitelmien teko on merkki aikuistumisesta. Huh, ja taas sisäinen organisoijani voi hengittää vähän helpommin.
3. Juominen ei kiinnosta.
Voit ottaa ruuan kanssa viiniä (tai kuten hienostunut aikuinen sanoisi, "viintä") ja kilistellä juhlan kunniaksi skumppalasillisella, mutta kännääminen ja myöhään valvominen ovat jotain, mitä välttelet. Välillä ei kiinnosta juoda yhtään. Harmillisesti Suomessa joutuu kuitenkin selittelemään, miksi on tullut autolla bileisiin. Varsinkin, kun on juuri viettänyt häitä, ja moni jo odottaa perheenlisäysuutisia.
"Sorry to dissapoint you, mulla vaan meni viime viikonloppuna niin överiks, että taisin saada lievän aivotärähdyksen, josta en muista mitään. Vettä, kiitos!" Ja miksi ihmeessä piti nolata itsensä paljastamalla tällainen stoori? Siksi, että on epäilyttävää, jos ei juo, vaikka ei ole raskaana / antibioottikuurilla. Olen iloinen, että voin nykyään käyttää designated driver -korttia. Ehkä jossain vaiheessa en koe enää tarvetta selitellä juomattomuuttani.
(PS. Tämä ei kuitenkaan ole absolutismilupaus.)
4. Venyttely.
Tajuat, että liikuntamuoto nimeltään liikkuvuusharjoittelu on otettava viikottaiseen ohjelmaan. Nukut paremmin, keho kiittää ja palautuu harjoituksista nopeammin eikä revähdyksiä satu niin helposti, kun kroppa on vetreämpi.
(Joo, heräsin itsekin edellisen lauseen huvittavuuteen. Ikäni alkaa kuitenkin vielä kakkosella. Vanha sielu nuoressa ruumissani pistelee välillä omiaan kehiin.)
Saa nähdä, miten kauan tästä venyttelyhommasta taas jaksaa innostua. Ihan sama homma, kuin hampaiden lankaus - kausittaista. Valitettavasti. Jospa tällä kertaa venyily pysyisi mukana rutiineissa, edes kerran viikossa. Toivossa on hyvä elää.
5. Siivouspäivän sopiminen.
On hyvä sopia viikoittainen siivouspäivä. Pientä järjestelyä voi tehdä vaikka päivittäin, mutta on oltava sovittu päivä, jolloin imuroidaan, pyyhitään pölyt ja tehdään kaikki muukin epämukava (yllätys, yllätys, vessan siivoaminen ei kuulu epämukaviin juttuihin!), muuten niitä ei tule tehtyä. Meillä on varmasti mennyt useammankin kerran kuukauden päivät, kunnes pölypallot ovat ruvenneet liikaa häiritsemään, ja on ollut pakko raahata se 50 kg painava 90-luvun superimuri vaatekomerosta. Kaikki tämä venkoilu ja asian lykkääminen siksi, ettei ole ollut siivouspäivää!
Torstai on aika hyvä siivouspäivä; ensinnäkin, olemme silloin yleensä molemmat illalla kotona, ja mies voi sitten perjantaina aloittaa viikonlopun rentoutuen.
~
Tässä viimeaikaisia aikuistumisen merkkejä. Liekö pysyviä muutoksia, vai vasta oireiluja.
Yhteenveto:
aiheutan itselleni vielä jonkun tukkeuman tällä kontrolloimistarpeella ja stressaamisella.
Kohta 6. voisi olla: Meditointikurssille hakeutuminen.
Saattaisi tehdä hyvää.
1. Aloitat asuntosäästämisen.
"Aspille" napsahtaa joka kolmas kuu sievoinen summa, tai jos olet järjestyksen ystävä ja tykkäät pitää ohjat käsissäsi (kuten tämä rouva) menee tietty summa joka kuu.
Minua ärsyttää suunnattomasti laskut, jotka tulevat joka kolmas kuukausi; sitten sitä ollaan yhtäkkiä taas aivan hunningolla budjetoinnin suhteen, kun yksi lasku sekoittaa kaiken!
Rahaahan ei tietenkään voi laittaa etukäteen säästöön yhtä laskua varten, ja budjetointisuunnitelman muuttaminen joka kolmas kuukausi on liian vaivalloista. Auta armias, jos sähkölasku ja esimerkiksi neljännesvuosittain saapuva vakuutusmaksu pamahtavat samalle kuulle. Tai saati sitten peräkkäisille kuille! En tiedä, kumpi on pahempi.
Heti, kun on mahdollista, muutan vakuutuslaskuni tulemaan pienemmissä erissä joka kuukausi. Ja veri kiertää aivoissani taas vähän paremmin.
2. Lataat puhelimeesi pankkisovelluksen
...ja liität sen aloitusnäyttöösi. Tämä liittyy yllä mainittuun säästämiseen. On hyvä, että tilitilannetta voi seurata missä vain, milloin vain. Ei enää niitä stressiä aiheuttavia "Montakohan euroa tililläni on, sata? Kolmesataa? 0,75€?" -hetkiä kaupan kassalla.
Nimimerkillä Welcome to my reckless life.
Myös säästösuunnitelmien teko on merkki aikuistumisesta. Huh, ja taas sisäinen organisoijani voi hengittää vähän helpommin.
3. Juominen ei kiinnosta.
Voit ottaa ruuan kanssa viiniä (tai kuten hienostunut aikuinen sanoisi, "viintä") ja kilistellä juhlan kunniaksi skumppalasillisella, mutta kännääminen ja myöhään valvominen ovat jotain, mitä välttelet. Välillä ei kiinnosta juoda yhtään. Harmillisesti Suomessa joutuu kuitenkin selittelemään, miksi on tullut autolla bileisiin. Varsinkin, kun on juuri viettänyt häitä, ja moni jo odottaa perheenlisäysuutisia.
"Sorry to dissapoint you, mulla vaan meni viime viikonloppuna niin överiks, että taisin saada lievän aivotärähdyksen, josta en muista mitään. Vettä, kiitos!" Ja miksi ihmeessä piti nolata itsensä paljastamalla tällainen stoori? Siksi, että on epäilyttävää, jos ei juo, vaikka ei ole raskaana / antibioottikuurilla. Olen iloinen, että voin nykyään käyttää designated driver -korttia. Ehkä jossain vaiheessa en koe enää tarvetta selitellä juomattomuuttani.
(PS. Tämä ei kuitenkaan ole absolutismilupaus.)
4. Venyttely.
Tajuat, että liikuntamuoto nimeltään liikkuvuusharjoittelu on otettava viikottaiseen ohjelmaan. Nukut paremmin, keho kiittää ja palautuu harjoituksista nopeammin eikä revähdyksiä satu niin helposti, kun kroppa on vetreämpi.
(Joo, heräsin itsekin edellisen lauseen huvittavuuteen. Ikäni alkaa kuitenkin vielä kakkosella. Vanha sielu nuoressa ruumissani pistelee välillä omiaan kehiin.)
Saa nähdä, miten kauan tästä venyttelyhommasta taas jaksaa innostua. Ihan sama homma, kuin hampaiden lankaus - kausittaista. Valitettavasti. Jospa tällä kertaa venyily pysyisi mukana rutiineissa, edes kerran viikossa. Toivossa on hyvä elää.
5. Siivouspäivän sopiminen.
On hyvä sopia viikoittainen siivouspäivä. Pientä järjestelyä voi tehdä vaikka päivittäin, mutta on oltava sovittu päivä, jolloin imuroidaan, pyyhitään pölyt ja tehdään kaikki muukin epämukava (yllätys, yllätys, vessan siivoaminen ei kuulu epämukaviin juttuihin!), muuten niitä ei tule tehtyä. Meillä on varmasti mennyt useammankin kerran kuukauden päivät, kunnes pölypallot ovat ruvenneet liikaa häiritsemään, ja on ollut pakko raahata se 50 kg painava 90-luvun superimuri vaatekomerosta. Kaikki tämä venkoilu ja asian lykkääminen siksi, ettei ole ollut siivouspäivää!
 |
| Onneksi kynttiläkausi on taas alkanut. |
Torstai on aika hyvä siivouspäivä; ensinnäkin, olemme silloin yleensä molemmat illalla kotona, ja mies voi sitten perjantaina aloittaa viikonlopun rentoutuen.
~
Tässä viimeaikaisia aikuistumisen merkkejä. Liekö pysyviä muutoksia, vai vasta oireiluja.
Yhteenveto:
aiheutan itselleni vielä jonkun tukkeuman tällä kontrolloimistarpeella ja stressaamisella.
Kohta 6. voisi olla: Meditointikurssille hakeutuminen.
Saattaisi tehdä hyvää.
Kommentit
Lähetä kommentti