maanantai 23. joulukuuta 2013

Aatonaattoa

Luulen, että alan pikkuhiljaa päästä joulutunnelmaan. Eilen juodessani kuumaa glögiä ja katsellessani Hercule Poirot´ta sain jotenkin luotua niin lämpimän hetken, että joulu taisi päästä vihdoin mieleeni.



Muutaman päivän onkin ollut röörit niin tukossa, ettei ole ollut mitään tietä sisään yhtään millään - jouluilolla vähiten. Sairastuin poskiontelotulehdukseen juurikin tässä viimeisten kiireiden alla. Surkeasti ajoitettu juttu.

Sinne menivät joulusiivoushaaveet, paastoiluhaaveet, havujenhakulenkit ja raivokkaat leipomissuunnitelmat.
Tämä on vaan hyväksyttävä. 
Ei auta murehtia asioita, joille ei mitään voi, mutta vähän kyllä harmittaa. Pitää odottaa taas vuosi, että voi tehdä joulunmakuisia herkkuja! Kenen tekee mieli pähkinäsuklaatryffeleitä enää uutena vuotena? 
Nakkia, perunasalaattia ja skumppaa tänne näin!

Ruuasta puheen ollen, muistatteko lupaukseni pudottaa viisi kiloa jouluun mennessä? Minä olin jo vähän niinkuin unohtanut. Tai no, en oikeasti, olen vain mitä ilmeisimmin halunnut enemmän syödä, juoda ja nauttia elämästä, kuin laihtua. Syksyn aikana pudotetut kolme kiloa eivät kuitenkaan ole tulleet takaisin, joten ihan tarpeeksi hyvä näin. Uuden vuoden pirskeiden jälkeen jaksaa sitten taas ottautua tällaisiin asioihin. Varsinkin, kun viime päivien urheilu on rajoittunut appelsiinien puristamiseen, yskänkohtauksiin ja niistämiseen (tehokasta vatsajumppaa) sekä kyljen kääntämiseen sohvalla, ei oikein jaksa stressata parista ylimääräisestä kilosta. Otan joulun rennosti, syön niin paljon kun huvittaa ja paastoilen ja urheilen taas joulun jälkeen, kun olen terve. 
Wouldn´t do it any other way!

Aatonaaton aamuni alkoi tänään ihanalla elokuvalla "It´s a wonderful life". Uskomatonta, että olen jotenkin onnistunut ohittamaan tämän elokuvan tähän asti - mieheni sanoo, että se on muodostunut hänen elämässään jo oikeaksi joulunajan perinteeksi, kuten meidän perheessä "Illallinen yhdelle" uudenvuoden aattona. No, tänään korjasin tämän epäkohdan, ja onneksi sen tein. Mielettömän hyvä elokuva! Useasti leffaa katsoessa odotan enemmän leffan jälkeisiä tunnelmia ja sitä, että olen saanut leffan katsotuksi. Tätä leffaa katsoessa nautin koko leffan ajan enkä pitkästynyt hetkeksikään. Täydellisen korni, vanha amerikkalainen jouluelokuva on juuri sitä, mitä joulutunnelmaa etsiskelevä kaipaa.

Amerikkalaisen miehen perikuva Mr. Jimmy Stewart sekä upeaakin upeampi Mrs. Donna Reed, It´s a wonderful life, 1946

Sain eilen ne kaikkein ihanimmat joulukoristeetkin alavarastosta. Turhaan yritin itseäni huijata, että ne voisivat jäädä sinne odottamaan ensi joulua. Nyt on tiukua, valoa, tonttua ja mistelinoksaa! Hillitysti, kuitenkin, kuten tyylikkään rouvan kodissa kuuluukin.







Nyt lähden tekemään osani joulusiivouksesta: pesemään veskin. Jos nyt jaksaisin hieman pölyrättiä näyttää sitten imuroinnin jälkeen. Karpalomuffinien leivonnankin taidan siirtää huomisaamuun; tuoreenahan ne on parhaita. Miehelle ei sitten jääkään muuta kuin imurointi, luuttuaminen, mattojen kopistus ja saunan pesu + kaupassa käynti ja ruuan laitto.

Heeei... Tämähän voi olla ihan hyvä juttu ajoittaa sairastuminen just joulun alle. "Sori, rakas, en millään pysty auttamaan 
(*köh,köh* ~ *pistää glögin tulille, jouluradion kovemmalle ja avaa Maalaisunelman viime vuoden joulunumeron sohvannurkassa*)..." ;)


(Voisin kyllä myös avata uusimman Olivia -lehden; ehkä sieltä löytyy vinkki, miten saan huomenna peitettyä tämän rohtuneen ja punaisen nenäni. Hyvä puoli on se, että se vinkki todennäköisesti jo löytyy 5 kg:n meikkipussistani. Ja jos vedän vesiperän, niin voinhan aina mennä Petteri Punakuonona - sopii teemaan. Joulupäivänä menee sama act ja Tapsana kaikki on niin tapsoissaan ettei huomaa mitään. Perjantaihin mennessä luulisi homman olevan kunnossa. Jes, tämähän kävi helposti!)

Tässäpä vielä kaunis Mika Waltarin runo, johon törmäsin:

"Joulu on kuusenneulasten ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,
ja hiljaista, onnellisen sykähdyttävää rakkautta,
ja lahjoja,
ja unta, jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.

Me katselemme valaistuja ikkunoita
ja laskemme kynttilöiden liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja, jotka joskus luetaan
ja unohdetaan.

Ja jossain ajatusten keskellä nukkuu lapsi, joka kantaa
kaikkien unelmien kohtaloa pienissä käsissään,
ja lempeiden juhtien huuruinen hengitys
lämmittää häntä pimeässä."

                               ~

Hauskaa, tunnelmallista, hurmaavaa ja sykähdyttävän rakkaudentäyteistä joulua!

Love,
Mrs. T


 

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Joulufiiliksen etsiskelyä

Tiedättekö sen tunteen, kun kulkee vähän niinkuin autopilotilla? Valot on päällä mutta ketään ei ole kotona.

Täällä, täällä!

Ahdistaa välillä oma saamattomuus. Hirveästi tekisi mieli saada aikaan vaikka mitä, mutta keho on ihan lötkö eikä mikään oikein innosta. Eikä yhtään helpota, että ulkona on +4, märkää ja pimeää ja koleaa ja tuulista.

Lisäksi joulufiilikseni on täysin kateissa.

Olen yrittänyt saavuttaa sen siivoamalla, leipomalla, kuuntelemalla joululauluja, paketoimalla joululahjoja ja syömällä pipareita. Viime kuun lopulla olin innoissani kaikesta tästä, koska uskoin, että joulufiilis kasvaisi pikkuhiljaa puuhatessani, kuten viimekin vuonna. Mutta ei, se ei ole tullut. Tänä vuonna en hankkinut joulukalenteria, ja ensimmäistä kertaa vuosikausiin lempikoristeeni seisovat edelleen jossain laatikoiden keskellä alavarastossa.

Joulufiiliksen puuttuminen harmittaa minua. Olen odottanut joulua koko vuoden, ja nytkö se vaan vilahtaa taas hetkessä ohi, enkä saa siihen otetta?

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa melkein kaikki läheiseni ovat olleet sitä mieltä, että nyt ei vaihdeta lahjoja. Mikäs siinä sinänsä; kuitenkin tärkeintä on omien läheisten seura (cliché, but true). Tämä lahjavastaisuus vaan yllätti minut; mistä tämä yht´äkkinen yksimielisyys? Olen jopa kuullut pitkän huokauksen "eihän me vaihdeta lahjoja, eihän?".

Olemmeko ylittäneet jonkun maagisen ikärajan, jonka jälkeen lahjojen vaihtaminen on jotenkin turhaa, kun "olemme kaikki aikuisia"? Töissäkin eräs asiakas kieltäytyi ottamasta joululahjakuvastoamme mukaan, kun "me ollaan kaikki jo aikuisia ihmisiä niin mitä sitä lahjoja vaihtamaan".

Älkää nyt hyvät ihmiset ymmärtäkö väärin - joululahjat, vaikka ihania ovatkin, ovat minunkin mielestäni se turhin juttu joulun vietossa, mutta minusta on ikävää ajatella, että se olisi turhaa siksi, että olemme kaikki aikuisia. Miksi aikuiset eivät saa haluta lahjoja? Eikä nyt kyse ole kalliista turhakkeista, jonka takia äiti ja iskä joutuvat ottamaan pikavippiä, vaan siitä jännityksestä, että "mitähän tuokin paketti mahtaa sisältää?" - sama se, mitä paketissa on. Jouluna on lisäksi kiva saada juttuja, joita ei itse raaski ostaa, koska ne ovat "ylimääräisiä", vaikkakin tarpeellisia. 
Minusta on ihanaa miettiä, mitä kukin saattaisi tarvita, mutta ei itselleen tohdi ostaa, ja tulen jatkossakin ostamaan perheelleni joululahjat, halusivat he ne tahi eivät, häh-hää.

Tavoittelenko taianomaista joulufiilistä jotenkin liian ahkerasti? Jospa tänä vuonna auttaisi vaan heittäytyä kulloistenkin tunteiden vietäväksi, jopa niiden melankolisten. En kuitenkaan tarkoita, että välinpitämättömyyden tunteisiin pitäisi jäädä vellomaan. Täytyy yrittää ajatella mukavia asioita, puuhailla velttoilun sijaan ja tehdä pieniä hyviä tekoja. Muiden ihmisten ajattelemisesta ja auttamisesta tulee takuulla hyvä mieli.
Minun täytynee relata. Lakata ajattelemasta, että olen huono rouva, kun en jaksa joka minuutti olla hyväntuulinen ja pullantuoksuinen. Nyt on kaamos, perhana sentään! Kuka tässä jaksaa olla mikään vuoden vaimo... vai mitä? ;)

Olen myös huomannut, että vapaapäivänä ajan laiskotteluun käyttäminen on paljon todennäköisempää. Työpäivän jälkeen keho käy vähän ylikierroksilla, ja kauppaan lähtö tai roskien vienti käy helpommin kuin niinä päivinä, joina ei ole pakko tehdä mitään. Voi siis olla hyväkin juttu, että vietin eilen viimeistä vapaapäivää ennen joulun minilomaa. Nyt kun vielä pysyisi terveenä, niin mikäs tässä ollessa!

Eiköhän se joulufiiliskin sieltä tule. Ja jos ei tule, niin sitten joulusta voi nauttia ihan tavallisena, oikein mukavana päivänä. Ystäväni tokaisi eilen lenkillä osuvasti, kun harmittelin lumen puuttumista, että eihän sitä jouluna ehdi ulos katsella. Se on aivan totta. Pistetään silmät kiinni, nautitaan juhlapöydän antimista ja kuvitellaan, että ikkunan takana nousee hanget, korkeat nietokset.

Jaksetaan puristaa vielä muutama päivä! <3


perjantai 13. joulukuuta 2013

Mrs. T:n tämän viikon metkat jutskat

Jopas on rouvalla ollut kiireinen elämä, kun ei ole ehtinyt päivittämään moneen päivään minkäännäköistä tekstiä. Nytkin, jos olisin järkevä, olisin jo nukkumassa (huomenna aikainen herätys); mieleni saa kuitenkin kaipaamaansa vaihtelua tämän pienen joulunaluskaaoksen alla, kun se saa tuotettua jotain edes vähän enemmän luovaa.

Tässä siis viime päivien parhaita juttuja - ja koska kuva kertoo monesti enemmän kuin tuhat sanaa niin olkoot juurikin kuvat tällä kertaa pääosassa.

Tämän vuoden jouluteeni, jo aiemminkin mainittu Pentikin.
Meidän eka joulukortti (joka saapui vanhalla sukunimelläni hajamieliseltä äidiltäni) <3



Yllä oleva salaatti ansaitsee ihan tekstiä. Tätä salaattia meillä on syöty koko viikko varioiden sitä joka kerta vähän. Pääelementit ovat kuitenkin tomaatit, kurkku, avokado, limemehu, oliiviöljy, merisuola ja pippuri. Punasipuli, fetajuusto, pinaatti, ruohosipuli ynnä muut voivat olla vierailevia tähtiä, mutta pelkillä peruselementeilläkin tämä salaatti on aivan mahtava. Tervetullutta vaihtelua sille jäävuorisalaattihässäkälle jota on väännetty tässä perheessä vuoden jokaisena viikkona jossain muodossa. Kuka tykkää jäävuorisalaatista edes oikeasti (paitsi mieheni)? Ihan kivastihan se rouskuu, mutta eihän se maistu yhtään miltään. Puolet siitä kerästä menee kuitenkin aina roskiin, kun keskiosa maistuu ihan korvavaikulle. Ja kun kuitenkin mietit, että "mistä se voi tietää miltä korvavaikku maistuu?" niin vastaan jo valmiiksi, että olin utelias lapsi.

Pentikin liljantuoksuinen saippua. Taivaallinen! Sain jo hyväksynnän sille, että meille tulee joulun jälkeen samantuoksuiset tuoksutikut. Jee!

Lumiset maisemat päivän muutamana valoisena tuntina.
Onko koira ikinä hauskempi kuin silloin, kun se piehtaroi lumihangessa?   





Uudet rillit. Rikoin entiset samalla viikolla, kun kolaroin auton. Ei tarvinnut tänä perjantaina 13. pv mokailla!
Viimeisten joululahjojen ostoa. Have you been good this year? ;)     


Löysin Matkuksesta kaupan, jonka olisin voinut ostaa tyhjäksi. Meinasin mennä sekaisin ihanuuden paljoudesta, mutta sain sentään koottua itseni ja päädyin lopulta kassalle muutaman suosikin kanssa:



Puoti on nimeltään M&M (MetkaTuote & MinDeco), ja nämä taitavat naiset hurmaavat Matkuksessa vuodenvaihteeseen saakka.

Koska en kovasta penkomisesta huolimatta löytänyt "M"-kirjainta toiseen kylppärin koukkuun otin yleispätevän "Rakas" -kyltin. Aika löytö sekin.
Lisäksi hyvän rouvan tapaan ostin jotain kotitalouteen liittyvää; tällä kertaa pesupähkinöitä. Niille hankin myös tuon erittäin söpön pikku pussin. Sain hyvän vinkin, jos haluan yhdistää ekologiseen pyykinpesuun hyvää tuoksua: voin tipauttaa pari tippaa eteeristä öljyä huuhteluainelaatikkoon! Aloin kuitenkin pohtimaan, että värjäisiköhän appelsiiniöljy vaaleita vaatteita? Ehkä kokeilen pähkinöitä ihan tavallisen huuhteluaineen kanssa, tai pistän appelsiinintuoksua tummille pyykeille. Tuoksufriikkinä en osaa kuvitella nauttivani hajuttomasta pyykistä yhtä paljon kuin hyvälle tuoksuvasta.

Tässäpä viimepäivien parhaimmat. Ja nyt pitäisi jo oikeasti olla nukkumassa.

Ihastuttavaa viikonloppua!
PS. Tip tap, tip tap... ylihuomenna on jo kolmas adventti!


 

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Top 10 Piristäjät 12/2013

Positiivisella linjalla jatkaakseni päätin listata piristäjien top kympin tämän vuoden pimeimmille päiville. Jos siis sinustakin tuntuu, että mikään unimäärä ei riitä pitämään sinua koko päivää virkeänä, flunssa on tullakseen joka toinen päivä (mutta ei sitten tulekaan) ja työkaveri ihmettelee sinun näyttävän surulliselta kun todellisuudessa olet vaan ihan muissa maailmoissa (siis nukut silmät auki ja seistaaltaan) niin tässäpä vinkkejä sinullekin!

Guarana-jauhe
Se ei ollutkaan tämä, mikä aikaisemmin aiheutti minulle huonon olon, vaan samaan aikaan aloitetut kalaöljykapselit! Nyt voin siis ilolla ripauttaa teeheni teelusikankärjellisen potkua. Teenjuoja kenties huomaa kärjellisen vaikutukset, mutta kahvin kofeiinimäärään tottuneille suositusannostus on varmaan suurempi. Kannattaa kuitenkin aloittaa maltillisesti.

Eteeriset öljyt
...etenkin sitruuna, rosmariini, minttu tai kuten allekirjoittaneella: appelsiini. Luin lehdestä, että jos aamulla on vaikea nousta, niin sängyn viereen kannattaa varata eteeristä öljyä ja nuuskuttaa sitä heti herätyskellon soitua, niin se herättää heti kivasti uuteen päivään. Toimi tänä aamuna, mutta vasta, kun olin päättänyt jo nousta. Heräsin TAAS puolisen tuntia kellon soimisen jälkeen, mutta hienosti kuitenkin jo ennen kahdeksaa. Siis miten voi olla niin vaikeaa herätä yhdeksän tunnin unien jälkeen? Heräsin veskiin puoli kuusi, ja oikein hyökkäsin takaisin peiton alle; niin paljon unetti. Ei siis ole kyse siitäkään, että nukkuisin liian pitkään.

Voi kun meilläkin kasvaisi appelsiineja kadulla, kuten Sevillassa...


Kynttilät
Yllätys, yllätys... Tähän vuodenaikaan kynttilöitä voi kuitenkin polttaa jo aamulla. Iltavuoropäivänä saatan käpertyä aamuyhdeksältä sohvannurkkaan paksun kirjan ja viltin kanssa ja sytyttää ikkunalaudalle kynttilän kaveriksi.



Paksu jalkavoide
Jalkojen rasvaus on sellaista ikipuuhaa; koskaan ei tule aikaa, jolloin niitä ei tarvitsisi rasvata. Kun jaksaisikin raspata ja kuoria kantapäänsä joka viikko. Kaksi voidelemppariani ovat Lushin Lemony Flutter, jota voi laittaa kaikkiin kuiviin kohtiin päästä varpaisiin, sekä The Body Shopin Peppermint Intensive Foot Rescue. Ihanan tuoksuisia molemmat (myös vieressänukkujan mielestä).



Berocca
Minua on alkanut mietityttää Beroccan väriaineet; täysin turhia lisiä, jotka voisi välttää nappaamalla tarvittavat lisävitamiinit kapseleina. Mutta kun se poreilu on niin kivaa... Nappaan jo muutenkin niin monta kapselia aamulla, että tällä on kiva huuhtoa muut alas. Makukin vie ihanasti kesään sinä hetkenä, jona toivoisi olevansa vielä peiton alla lämpimässä.

Herätysvalo
Ehdottomasti paras tapa herätä aikaiseen kellonaikaan. Vielä kiinni lepäävät silmät luulevat, että aurinko paistaa, vaikka ulkona sataisi joulupukkeja. Tähän aikaan vuodesta kuitenkin vedän hirsiä jollain puoli-talvihorrostasolla, joten en meinaa herätä laitteen kevyeen plimplatukseen (en keksi kuvaavampaa nimeä sille äänelle, mitä kello päästää). Olen jo monesti säätänyt valoa kirkkaammalle, mutta vielä ei ole tullut aamua, jolloin olisin herännyt virkeänä pelkkään valoon. Uusi yritys huomenaamuna. Ja appelsiiniöljyn korkki auki heti kellon soidessa!

Sauna
Mikäpä voisi nopeammin tuottaa turvallisuuden ja lohdun tunteen, kuin lämpö? Saunailtana saa tehdä kaikki viikon ihanuudet: kuorinnat, naamiot, hiusten öljyhoidot ja muut mielenvirkistäjät.

Eksoottiset hedelmät
Keho ja iho kaipaavat tähän vuodenaikaan kaikkein eniten kaikkea mahdollista: vitamiineja, ravintoaineita, rasvoja. Ihanat etelän hetelmät piristävät takuuvarmasti. Arvatkaa, olisiko tehnyt mieli napata tänään kassalta jälkiruuaksi Pätkis? Onneksi en napannut. Onneksi söin passionhedelmän. Oli taivaallista! Ja hinta oli sama.

PS. Söin aikaisemmin ruishampurilaisen. "Ruis-" -alku saa sen kuulostamaan terveellisemmältä, mutta ei se ollut. En siis todellakaan aina onnistu näissä Parempi Valinta -haasteissa ;) Mutta täydellisyys onkin tylsää. Hesen ruishamppari oli ihan superhyvää!

Kuntoilu
Tiedän; on vaikeaa saada raahattua itsensä salille, kun tekisi mieli syödä 24/7 ja vetää kyytipojaksi lisää unta. Tänään kuitenkin sain raahattua itseni pitkästä aikaa nostamaan rautaa, ja voi veljet että se tuntui hyvältä. Eilisillan raikas talvilenkkikin meni kuin siivillä, kun oli hyvää juttuseuraa. Itsekseen tulee harvoin lähdettyä lenkille tai jumppaan, joten kuntoilutreffien sopiminen on oiva keino. Salin puolella taas on kiva tehdä omaan vauhtiin ja tehokkaasti, mutta sinnekin tulee lähdettyä helpommin, kun laittaa salikamppeet jo illalla valmiiksi -ja patterille. Ihana sujauttaa lämpimät jumppapöksyt aamukankeisiin jalkoihin (aamusalihan on ihan paras, ei tarvitse taistella laitteista ja voi rauhassa näyttää Walking Deadiltä).

Hyvä hittibiisi
...sen jälkeen, kun olet monta viikkoa kunnellut vaan Classicia ja kauppakeskuksen joululauluja.
Tänään töihin ajaessa Jason Derulo houkutteli minua puhumaan likaisia. Meinasi pistää kuumottamaan tanssihäntää (muistatteko sen ystäväni, jonka kanssa ostamme rumia joulukortteja? "Tanssihännän vipatus" on meille merkki siitä, että kunnon hikisestä tanssi-illasta on liikaa aikaa).

Huomennahan on kuuluisa Touhu-Torstai! Saa nähdä, mitä tapahtuu. Pihvi-illallinen hra Timosen kanssa on jo ainakin sovittu. Nam!

Tässä viimekerralta. Huomenna pistetään paremmaks (jos mahdollista)!

Ihanan virkeää juhlakauden alkajaista ja onnea itsenäinen Suomi 6.12.!



tiistai 3. joulukuuta 2013

Läheltä piti

Kirjoitin viikonloppuna oikein kunnon valivali-tekstin kaamoksesta ja sen kauheudesta, mutten ehtinyt sitä julkaista. Kuin kohtalon ivana meinasin sitten samaisena lauantaina ajaa moottoritiellä hurjan kolarin. Auto meni korjaukseen, mutta takapenkillä taisi istua suojelusenkeli.

Ja samana aamuna murjotin pimeyttä ja aikaista herätyskellon soittoa.

Olin hätäkän sattuessa siirtymässä ohituskaistalta takaisin oikealle ajokaistalle, kun satasen vauhdissa takapuskurini jostain syystä irtosi ja puhkaisi takarenkaan. Menetin tietysti auton hallinnan. Vieressä oleva oja ja sen jälkeen alkava turvakaide houkuttelivat autoa kovasti, mutta sain jollain ihmeen keinolla kieppumisen tasaantumaan ja auton lopulta pysähtymään - poikittain keskelle ruuhkaista moottoritietä. Onneksi takana tulevat olivat ehtineet jarruttaa vauhtinsa pienemmiksi. Tie oli aivan jäinen, ja minulla oli olosuhteisiin nähden liikaa vauhtia. Mitäänhän en olisi voinut tehdä estääkseni tätä tapaturmaa, mutta pienemmässä vauhdissa olisin ehkä pystynyt hallitsemaan autoa paremmin.

Oli elämäni järkyttävin kokemus. Jännä, miten muutamassa sekunnissa ehtii käymään läpi pahimmat skenaariot: kuinka pahasti vammaudun? Onko minua enää kohta olemassa?

Jotenkin oman itsensä käsittää aina erityislaatuiseksi olennoksi; kyllähän minulle voi sattua mitä vain, mutta ei varmasti satu. Minulla on vielä niin paljon tekemättä ja kokematta. Koko elämä on edessä!
Niin vaan sain muistutuksen siitä, että jokainen hetki on arvokas, eikä minun elämäni ole yhtään sen "suojatumpi" kuin muidenkaan. Onneksi sain kokea tällaisen herätyksen niin, että selvisin säikähdyksellä.

Kaamoksenkiroamistekstini oli surullisen hauska, ja pitkästä aikaa latailin oikein antaumuksella; ehkäpä julkaisen sen ensi vuonna. Kaamosväsymys ja -ahdistus iskevät kuitenkin joka vuosi näihin aikoihin. Mutta juuri nyt, kun arjen pienetkin asiat tuntuvat lahjalta, en pysty valittamaan.

Iloa arkeesi, olkoon se täynnä ilon ja kiitollisuuden hetkiä! <3

PS. Tasan kolme viikkoa jouluun...