torstai 27. maaliskuuta 2014

...sillä joskus arkivapaa on juuri sitä, mitä pikkurouva kaipaa

Vapaapäivä.

Päivä, jolloin saa nukkua pitkään. Päivä, jolloin ei ole pakko tehdä mitään. Päivä, jolloin saa pukeutua omiin, värikkäisiin tai vaikka päästä varpaisiin valkoisiin vaatteisiin.

Päivä, jolloin voi hetken lukea sisustuslehteä...



...ja inspiroitua niin, että pari seuraavaa tuntia meneekin siivotessa ja järjestellessä paikkoja.


Jos miehenne joskus valittaa sisustuslehtiin uponneista varoista, niin näyttäkäätte hänelle tämä blogi.






Nyt täällä tuoksuu taas kodilta.



Saisinkohan joskus pidettyä sellaisen vapaapäivän, etten oikeasti tekisi yhtään mitään?

Toisaalta, miksi haluaisin sellaisen vapaapäivän. Täytyyhän jokaisesta päivästä ottaa irti se, mitä kykenee.
Ja eiköhän joskus vielä tule päivä, ettei oikeasti huvita tehdä yhtään mitään.

Silloin pistän Muumeja pyörimään tai uppoudun juuri siihen kirjaan, johon on tehnyt jo monena päivänä mieli uppoutua, syön pizzaa enkä tunne huonoa omaatuntoa siitä, että ulkona olisi vuosisadan keli. Enkä murehdi rasvatahroista kirjan sivuilla.

Itseasiassa...

Moikka!


tiistai 25. maaliskuuta 2014

Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua, jotain... suolakurkunvihreää?

Uhosin alkuvuodesta, että tänä vuonna tekisin joka kuu jotain uutta, jotten jämähtäisi arjen rutiineihin.


Noh, tämä homma itsessään on vähän jämähtänyt sille suunnitteluasteelle.


Se ei silti tarkoita, ettenkö olisi kokenut uusia asioita! Olen nähnyt monta uutta elokuvaa, ajanut autolla uusia reittejä, kävellyt uusissa kengissä, nähnyt kevään merkkejä helmikuussa ja kokeillut uusia ruokareseptejä, joista yksi mainitsemisen arvoinen on viime kirjoitukseeni "Pastanjauhantaa" -blogista lainattu pollo limonello, HUHHUH! Luksusta arkeen! Kruunu juhlapäivän pöytään! Söimme sitä viime viikolla kahteen otteeseen.
TRY IT!


Muutakin uutta on tullut tehtyä.


Rouva + muovirulla
Olen kokeillut uutta lajia, nimittäin GRID-rullan kanssa rullailua. Teki kipeää, sillä lailla makean kipeää. Suosittelen testaamaan. Rullailu on vähän kuin itsehierontaa. Hartiat on vaikeampi rentouttaa asentoja hakiessa, mikä tuntuu jäykkyytenä seuraavina päivinä, mutta kunhan tekniikka kehittyy, niin homma varmasti helpottuu.


Rouva vs. kaalimato
Kävin lauantaina ensimmäistä kertaa erotiikkatuotteiden esittelyssä. Ilta oli äärimmäisen hauska ja rento. Henkilökohtaisten tilausten jälkeen porukka keskusteli ihan avoimesti että "No mitäpä tilasit?"


Minä voin oman tilaukseni paljastaa, koska se oli ihan lällyä kamaa: Syötäväksi soveltuvaa suklaakastiketta, jolla voi piirtää kumppanin kehoon kuvioita (mukana tulee sivellin). Suklaata voi käyttää myös kasvonaamiona tai muuten kauneudenhoidossa - kosmetologin kiinnostuksen herättänyt yksityiskohta ;)


Rouva vs. italiaanot ja soppakauhat
No, tätä ei ole vielä tapahtunut, mutta kyllä sen voi jo laskea mukaan: Sovin ystäväni kanssa, että aloitamme syksyllä uuden kielen opiskelun. Näillä näkymin italian. Lukioaikaiset espanjantunnit olivat tässä seurassa vähän liiankin hauskoja, mutta jospa se, että kurssista maksetaan, saisi meidät keskittymään olennaiseen. Ainakin suurimmaksi osaksi.


Haluaisin myös kokkauskurssille. Olisi hauskaa oppia uusia tekniikoita ja muun muassa päästä joistakin maustamiseen liittyvistä ennakkoluuloista. Lemppari-TV-sarjamme, Australian Master Chef (ehdottomasti juuri Australian!), sai viime viikolla onnellisen päätöksensä, kun suosikkimme voitti kisan. Se, miten kilpailijat oppivat uutta kolmen kuukauden aikana, on ihan huimaa seurattavaa. Samaa tahtia en kansalaisopiston kokkauskurssilla odota, mutta joitain uusia kikkoja jäisi varmasti takataskuun.


Rouva + suolakurkut
Söin pari viikkoa sitten ihan hyvällä ruokahalulla kaksi siivua suolakurkkua. Jotain uutta sekin. Joskus on mennyt siivu tai pari juustohampurilaisen välissä, mutta muutoin olen skipannut etikkakurkut onnistuneesti. Kaikki pikkelöity ällöttää. Etikkaa ja sokeria kurkun ja kurpitsan kanssa? No men, yök!
Ideahan on melkein yhtä ällöttävä kuin ananas pizzassa. Ymmärrän esim. kana-aurajuusto-persikka -yhdistelmän, mutta mehukas ja vetinen ananas juuston seassa? Miksi!?
Poronkäristyksen ja puolukkahillon seurassa ne pari napsakkaa suolakurkkusiivua menivät ihan hyvin.
Olen ylpeä itsestäni.
Ehkä ensi kesänä kokeilen tosissani hillosipuleita.


Rouva + Ostos-TV
Tilasin ensimmäistä kertaa elämässäni jotain Ostos-TV:ltä. Postaan ostamastani paketista myöhemmin.


Kuulostaako nämä jutut vähän laimeilta? Vähän semmoisilta keksimällä keksityiltä.


Pointtihan tässä kummiskin on se, että uusia juttuja tulee tehtyä ihan kuin puolivahingossa, enempiä suunnittelematta tai enempää varoja käyttämättä.
Haluan silti ujuttaa vielä tähän kevääseen ainakin sen verenluovutuksen. Jos vaan satun olemaan luovutukseen sopiva yksilö.


Mitä uusia juttuja olet itse kokeillut tämän vuoden puolella?





tiistai 18. maaliskuuta 2014

Nukkumatti, sinä kyläluuta.

Myönnän; olen ollut laiska,


laiska kirjoittamaan, ja laiska muutenkin.
Tai voisimmeko sanoa väsynyt.


Kevätväsymyshän on ihan sallittua, onhan?
Ensin olin energisempi ja pirteämpi, mutta sitten se iski, kuten joka vuosi: armoton raskasluomisuus.


Tuo auringonpaiste on ihan mahtava!! Olen niin paljon onnellisempi aurinkoisella säällä, että sitä ei voi olla huomioimatta. Aurinko on kuitenkin ovela pirulainen; se huijaa antamalla ensin energiapistoksen, ja sitten väsyttämällä. Se huijaa myös ikkunasta katselijaa laittamaan jalkaan vuorittomat kengät, ohuen kaulahuivin ja villakangastakin.


Äh, huijaanko itse muka ketään? Ihan kuin minä, rva Vilukissa, laittaisin päälleni mitään toppatakkia kevyempää vielä moneen viikkoon.
Mutta muut ovat saattaneetkin joutua aurinko-ketaleen petkuttamiksi. Luottakaamme siis säteiden sijaan varjossa loikoilevaan lämpömittariin.


Minun toimenpiteisiini aurinko vaikuttaa lähinnä siten, että kaivan arskani eteisen laatikosta käyttövalmiiksi...
...ja kietoudun entistä herkemmin sohvannurkkaan aurinkopäiväunille.


Nukuttaako muitakin parhaiten juuri aurinkoisella kevätsäällä siihen aikaan, kun ei pitäisi nukkua?
Nukkumatti heittelee tähän aikaan vuodesta jotain ihan ihmehiekkaa. Jotain katupölyä höystettynä silmiä kirvelevällä sitruunapulverilla.


Viime yönä se heitteli rantahiekkaa. Pääsin unissani jo lentokentälle asti. Sitä edelsi innokas kesävaatteiden, mm. bikinien ja pitsimekkojen, pakkaaminen. Kiitos, Nukku-Masa, lomafiiliksistä, ja normaalia tujummasta hiekka-annoksesta!


Mutta ihmiset! Juhlistakaamme tämänpäiväistä aurinkosäätä keväisellä päivällismenúlla! Itse meinasin kokeilla Pollo Limonelloa (tämä sitruunapasta on takuulla parempaa kuin se aiemmin kokeilemani, jossa oli pelkkä sitruunapesto). Sivuun ajattelin heittää raikkaan omena-fetasalaatin (pirteyttä lisää omenan vihreys, joten Granny Smith on ainoa oikea valinta). Juhlistakaamme sitä, että pahin on ohi, ja saamme pian taas nauttia siitä upeasta vehreydestä, mikä maamme valtaa parin kuukauden ajaksi.


Niin, parin kuukauden ajaksi. Joten hopi hopi! Otetaan varaslähtö!


Jospa se Masakin säikähtäisi värikästä ruokaa ja tajuaisi pysyä hiekkoinensa piilossa iltaan asti.


Diör Masa, kou övei.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Tunteita ja Tuoksuja, osa 1103: Lämmönkaipuinen rouva lomafiiliksissä

Tiedän, tiedän; lomaan on vielä kaksi kuukautta, mutta minä olen jo niin innoissani, että olen alkanut hamstraamaan matkakokoisia tuotteita.

Suurin osa hamstraamisesta on kuitenkin tapahtunut jo pidemmällä aikavälillä - liekö ne kaikki putelit olleet joitain kaupanpäällislahjoja, vai onko ne tullut ostettua ihan vaan siksi, kun ne ovat niin suloisia? Veikkaan, että både och. Onhan ne pienet käteviä salilla ja mökillä. Ja miten hurjan söpöiltä näyttävätkään minikokoiset kasvohoitotuotteet, 60 millilitran suihkugeelit tai vaikka pienessä purkissa tuleva jalkakylpysuola? Adorable!

Muut rouvat (ja neidit) tietänevät, mitä tarkoitan. Olihan lapsena ne Barbien hiusharjat, viinilasit ja nakkimakkarat niitä kaikkein ihanimpia jutskia! Mitä yksityiskohtia!
Sain muuten yksi päivä sähköpostia IKEAlta, ja viestissä oli kuva minikeittiöstä. Harkitsin melko vakavasti, että ostaisinko sen jo tulevaisuutta varten "omalle lapselle". Arvatkaa, kuka siellä oikeasti leikkisi?

Purkkeja siis löytyy. Ehkä enemmänkin, kuin laki sallisi. Ei siis tarvitse kuin kerätä kaikki pikkukoot kasaan ja valita niistä reissulle sopivimmat.

En tiedä teistä, mutta minulle on hirveän tärkeää että miltä mikäkin lomani tuoksuu. Siksi valitsen aina kullekin lomalle jonkun tuotteen, jota myöhemmin tuoksutellessani pääsen palamaan tiettyyn hetkeen, esimerkiksi kesään 2013 ja Cádiziin (The Body Shopin Mango), vuoteen 2008 Kyprokselle (Marc Jacobsin Daisy) tai ensimmäiselle tyttöjen ulkomaanreissulle Fuengirolaan v. 2005 (JLo´n Miami Glow).
Tämän vuoksi on tärkeää miettiä jo etukäteen, minkä hajuveden ja vartalovoiteen haluaa ottaa mukaan.
Tällä hetkellä olen kahden vaiheilla; parapähkinän makeanhuumaavaa tuoksua vai valkoisten kukkien keväistä tuoksua?

Plus että olen jo syksystä asti haaveillut ostavani sen Armanin Sí -tuoksun seuraavalla tax free -käynnilläni. Ja eilen näin Dolce&Gabbanan "Dolce" -tuoksun mainoksen ensimmäistä kertaa. Appelsiininkukkaa! Kääk!
We´ll see what happens...

Käväisin uteliaisuuttani viime viikolla Matkuksen Vila Pop-Up -liikkeessä, jossa kaikki tuotteet olivat 5 - 50€. Ja löytyihän sieltä. Myös tulevaa reissua ajatellen hurjan söpöt kesäshortsit, sekä ihan takkina tuulisina kesäiltoina menevä klassikkojakku (yht. 25€).



KESÄ!! Syleilevää lämpöä, auringon tuoksua iholla, hiekkaa sandaaleissa, jääkylmää rosé-viiniä, ilmettä piristäviä kesakoita ja kookoksentuoksuista aurinkorasvaa takataskussa.
En malta odottaa.



Ja keväästäkin saadaan nauttia tässä välissä. Eilen oli paikoittain jo ihan kuivia kohtia asfaltilla. Moottoritiellä olisi voinut huristella jo kesärenkailla. Ilma oli tuulinen, mutta +8 asteessa hattu oli aivan turha.

Älä tule, takatalvi, tule, kuiva (ja aurinkoinen) kevät!



tiistai 4. maaliskuuta 2014

Oscar-humua ja matkakuumetta

Katsoitteko Oscar -gaalaa?


Minä en. Nukuin kiltisti 8 tunnin kauneusuniani, ja uusinnan aikaan suoritin omaa Oscarin arvoista rooliani myyjättärenä.
(Joinain päivinä tuntuu, että kaikki mahdolliset näyttelijänlahjat on tarpeen.)


Meinaan kyllä, että otan takaisin; katson vapaapäivänä Yle Areenasta kuinka hehkeä Cate Blanchett noutaa ansaitun pystinsä parhaasta naispääosasta, kuinka Jennifer Lawrence kaatuu (taas) ja juontaja Ellen tilaa lavalle pizzaa.
Oscar-humu; eihän sitä voi missata!


Kauneusalan ihmisenä minua tietenkin kiinnosti jo etukäteen hurjasti se, miltä starat tänä vuonna näyttävät; punaiselta matolta saa parhaat vinkit omaan juhlalookiin, mitä tulee meikkiin ja hiuksiin.


Koska missasin lähetyksen odotin tietysti sormet syyhyten, että pääsen näppäilemään läppärille Iltasanomien osoitteen. Leidit, jotka ylitse muiden kiinnittivät huomioni upeudellaan, olivat tänä vuonna Sandra Bullock, jo aiemmin mainittu Cate Blanchett sekä Maria Menounos.



Leffat, jotka menevät seuraavaksi katsottavien listalle ovat luonnollisestikin Dallas Buyers Club sekä American Hustle. The Wolf of Wall Street on saanut ystäväpiirissäni ristiriitaiset arvostelut. Leonardo DiCaprion roolityö kuitenkin kiinnostaa aina; siinä on yksi tämän päivän huikeimmista näyttelijöistä. Olisi ansainnut palkinnon jo monen monta kertaa. Leo oli The Great Gatsby´ssäkin ihan loistava. Meni muuten puvustus- ja lavastuspalkinnot ihan oikeaan osoitteeseen!
Tänä vuonna parhaan miespääosan esittäjän palkinnon napannut McConaughey kuitenkin oli taatusti pokaalinsa ansainnut; Matthew´n roolityö sarjassa True Detective on jotain mainitsemisen arvoista.


Vitsi miten ihanaa olisi järjestää kunnon Oscar-valvojaiset joku kerta! Kaikki pukeutuisivat hienosti, olisi kuohuvaa, sormin syötävää pikkuruokaa (kuten sushia, aaah) ja tietenkin veikkauskisa siitä, kuka minkäkin pystin vie.
Ensi vuonna! Tai viimeistään, kun täytän 30. Vois järjestää semmoiset koko yön kestävät Oscar-synttärit, punainen matto ja kaikki! Lähetys katsottaisi tietysti suorana, ja palkintojenjaon jälkeen olisi after partyt.
Jes! Huikee idis. Kolme vuotta aikaa suunnitella. Näistä juhlista tulee spektaakkeli. Varaan oikeudet tähän ideaan (varokin, jos toteutat saman ennen minua! Sana "rouva" kääntyy "raivoksi" nopeammin, kun arvaatkaan).


Olisiko se jotenkin erikoista, että suunnittelisin kolmekymppisiäni kymmenen kertaa kauemmin kuin omia häitäni? No, kolmekymppisenä noita juhlia ei varmaan olekaan joka viikko. Paras siis panostaa kerralla yhtiin juhliin kunnolla, niin voi sitten koko loppuvuoden ottaa iisimmin ja järjestää vaikka ristiäisiä ja pariskuntien kynttiläillallisia (toivottavasti meillä on siinä vaiheessa ihana ja iso koti, jonne kehtaa kutsua väkeä illanviettoon).
(Huom. En ainakaan tarkoituksellisesti harjoita ikärasismia; oma elämäni vaan on luultavimmin juuri tuollaista kolmekymppisenä.)


Matkakohdepohdinnat sen sijaan ratkesivat; lähdemme Kroatiaan! Viisi yötä kaupunkilomaa asunnossa, jossa on keittiö ja muut mukavuudet ja viisi yötä rantalomaa pienellä saarella luksushotellissa. Kaupunkikohteessakin on ranta. Voi harmi... ;) Vielä pitäisi pari kuukautta jaksaa painaa!


No, toisaalta se on pari kuukautta enemmän aikaa päästä sellaiseen kuntoon, että tuntuu mukavammalta näyttäytyä lyhemmissä vaatteissa. Yksi hyvä puoli talvessa on se, että saa kerrostaa vaatteita. Oloni on turvallinen ja itsevarma peittävämmän vaatekerroksen alla. T-paita päällä oloni on monesti hiukan ahdistunut. Kuntosalillakin käytän mieluummin pitkähihaisia paitoja. Siellä tosin on yleensä kylmä, vaikka kuinka huhkisi, joten pitkä varustus on ihan tarpeellinen.


Mutta eipä siis muuta kun tsemppi päälle! Biitsi odottaa!


Aktiivista viikkoa!