keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Bara vatten

Niin se vaan luontoäiti piti huolen, ettei meikäläinen koske tänään skumppaan; sain oikein kunnon kevätflunssan.

Näissä merkeissä on mökkihöperyyttä kasvateltu nyt muutama päivä.

Ei sillä, että olisin jaksanut tuon pääsiäisen jälkeen hirveästi juhlia, mutta olisihan tuo ollut mukava nostaa lasi "simaa" ja nähdä kamuja.

No, tuleehan niitä Frendejä telkkaristakin!
(Kun paranen, niin pidän jonkun viikon tauon elokuvien katselusta.  Hmm... Ai viikon? Buahhah... Milloinkahan olisi mennyt viikko, etten olisi katsonut elokuvaa?)

Elokuvista puheenollen, tässä pikainen "kannattaa/ ei kannata katsoa" -arvioni viimeisimmistä,
* = Täyttä ajanhukkaa.
***** = Älä missaa.

The wolf of Wall Street: ***
That Awkward Moment: ***
Dallas Byers Club: ****1/2
The Roommate: **
Despicable Me 2: ***
The Physician: ****
Admission: *1/2

Muutenhan tämä elo on mennyt sulavasti sahaillessa väliä sänky - veski - sohva - jääkaappi - sohva - veski - sänky.

Jospa jo huomenna olisi parempi olo!
Siihen asti uppoudun näihin:

Country Living -lehti, Malvialan minidonitsit ja Edith Piaf - Vappu vm. 2014!



Maukasta vappua!
Juhlikaa meidänkin puolesta :)



 

torstai 24. huhtikuuta 2014

Uusi yritys

Huomasitte varmaan, mikä kontrasti oli kahden viimeisimmän tekstini välillä?
Welcome to my life! Ilmeisesti, alitajuntaisesti, olen sitä mieltä, että tasaisuus on tylsää.

Itseironia ja musta huumori ovat mielestäni huumorin kaksi kauneinta kukkaa, vaikka en ole huumorin suhteen kovin kranttu. Elämä ei olisi mitään ilman huumoria! Ja joskus täytyy velloa siinä itsessään. Ja nauraa samalla vähän tilanteelleen (sen jälkeen kun vihan kyyneleet on kuivattu).

Kenen elämä on muka aina ihanaa?
Yksi Charlotten lause Sinkkuelämää -leffassa on jäänyt mieleen, kun Samantha kysyy, että miten usein he (Carrie, Charlotte ja Miranda) ovat onnellisia;
"Not all day every day, but every day."

Tähän kun pyrkii, niin asiat on hyvin.

Toinen vastaava sitaatti on
"Every day is not good, but there´s something good in every day".

Yksi tärkeimmistä asioista aikuiselle ihmiselle elämässä on oppia nostamaan itsensä ylös, kun kaatuu. Tiedän, mitä masennus on, ja tiedän, että siinä on kyse muusta, kuin omasta tahdosta, mutta meille "perusmasistelijoille" kyse on sen tajuamisesta, milloin tarpeeksi on tarpeeksi.

Eilisen kakkaolon voittivat hölkkälenkki, hyvän ruuan teko ja töihin pääseminen. Kenenkään onneksi en osaa töissä mököttää. Ja hyvä niin, saattaisi tulla asiakaspalautetta aika pikaiseen; "Hei, teidän Kuopion liikkeessä on töissä joku Mauno Masennus. Ei oikein käynyt siihen värikkääseen miljöö´hön".
Kuka voi mököttää, kun ympärillä on sateenkaaren värit ja ilmassa tuoksuu vadelma, persikka ja sademetsän hunaja?

Mitä kotiin tulee, niin kyllähän 49 neliömetriä joskus tuntuu kaatuvan päälle, sille ei voi mitään. Sydäntäsärkevä ajatus siitä, että joillakin ei oikeasti edes ole kotia, on hieman liian kaukainen auttamaan silloin, kun sekasorto tai muovimatto vituttavat, mutta sen sijaan asunnon hyviin puoliin keskittyminen auttaa aina. Auttava piirre meidän asunnossamme ovat isot ikkunat ja niiden kauniit ikkunalaudat. Tajuan, että harvalla on tällaiset. Jos voisin jotain ottaa mukaani täältä seuraavaan kotiin, olisivat ne juuri nämä ikkunat. Joskus näen kauniin talon, mutta ikkunat ovat ihan pienet. Ahdistava näky.


Sauna lähtisi reppuun myös, jos saisin valita.

Tänään onnellisuutta heti aamusta aiheuttavat puhtaat lakanat, hyvä kirja, kirjoittamisen helpottava vaikutus, auringonpaiste ja sininen taivas, tieto siitä, että saan maksutta keskeyttää kuntosalin määräajaksi, sekä ihmiselämän ihmeellisyys; näin videolla siskoni vatsassa kasvavan lapsen liikkeet. Tänään tuo sikiö personalisoituu; saamme tietää, kuka siellä asustaa. En malta odottaa!

Palasin eilen järjestelmällisyyttä rikkovaan tapaani lukea montaa kirjaa ristiin, ja päädyin tähän klassikkoon:


Eilen, kuin sattumalta, törmäsin kirjan sivuilla ajatukseen, joka oli hieno päätös eiliselle.
"Kummallista, äiti ajatteli huolissaan. Kummallista, että saattaa masentua ja tulla vihaiseksi siitä, että on liian hyvät oltavat. Mutta minkä sille mahtaa, jos niin on. Silloin on parasta aloittaa uudelleen toisesta päästä."




keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Terkkuja paskan keskeltä

Mitä tapahtuu, kun nukkuu liian pitkään?
No, tulee kärttyisäksi, tietenkin. Ärsyttää, väsyttää, sapettaa, kyllästyttää. Ei ole energiaa eikä mikään huvita. Siis masentaa

Miksi ihminen siis nukkuu liikaa?
Siksi, että mihinkään aikaan herääminen ei tunnu luontevalta. Kun kello soi on torkuttaminen jotenkin niin selkärangassa, ettei edes tajua kuulostella omaa oloaan.

Eilen oli tällainen kakkapäivä. Olin vapaalla, aurinko paistoi ja minua vitutti.
En saanut mitään aikaiseksi. Seinät kaatuivat päälle, mutta en saanut lenkkivaatteita ylle. Allergia (jota minulla ei ole todettu) vaivasi, mutta meillä oli vaan niitä väsyttäviä allergialääkkeitä. Skip.
Illan kruunasi huono leffa (Closed Circuit). Onneksi oli tortilloja ja hyvä seura (se, jonka avaimet käy samaan oveen).

Tänään aamu alkoi vähän eri tavalla.
Kello 07.38: "Ainiin, auto on talon eessä!" - sakkopaikalla. Saman tien ylös sängystä ja silmät sikkurassa aamupissille. Eikun autonsiirtohommiin.
Mutta miespä olikin reipas ja ajoi auton puolestani.

Hmm, kello ei ole edes kahdeksaa ja olen ylhäällä. Eikä edes väsytä! Oli oikea aika herätä.
Takana unta noin 8,5 tuntia. Ilmeisesti täsmälleen se määrä, joka tekee hyvää.
Mutta mitäs mitäs, paska olo jatkuu? Aurinko paistaa, linnut laulaa ja minua vituttaa.

Valivali #1
Voisinpa sanoa, että pääsiäislomani oli levollinen, rauhallinen ja todellista akkujen latailua. Sitä se ei ollut. Se oli bileitä, yltiöpäistä syömistä, liikaa juomista, liikaa suklaata ja liian myöhään valvomista. Lopputuloksena väsymys, morkkis, tummat silmänaluset, muutama lisäkilo, kymmenen finniä naamassa ja maailman epähehkein olo. Onneksi tänään töissä on inventaario; ilmoittaudun mielelläni vapaaehtoiseksi varastoon piiloon laskeskelemaan.

Oli tuo pääsiäinen kuitenkin myös hyvää seuraa, nauramista, pelailua, tanssimista, taivaallista ruokaa ja aurinkoisia kelejä. Kiitos siitä.





Onneksi vappu on jo viikon päästä. On tämän viikonlopun meiningit liian tuoreena mielessä, ja voi oikeasti skipata juhlinnan. Suoraan sanottuna ei voisi vähempää kiinnostaa.

Valivali #2
Miksi koti ei pysy siistinä kuin yhden päivän? Siivoan sen joka aamu ja aina sama juttu. Ja meitä on vain kaksi. En halua edes ajatella millainen se olisi, jos täällä asuisi lapsiakin.
Saan migreenin.

Valivali #3
Olin lähdössä jumppaan. 10 minuuttia ennen jumpan alkamista tajuan, että laukkuni ja tätä myötä kotiavaimeni, peitepuikkoni, kukkaroni ja salikorttini ovat autossa. Siellä autossa, joka on juuri ajettu pois.
*****.
Olisin todellakin kaivannut sitä oikein kunnon rääkkijumppaa, minne olin menossa. Se olisi varmasti auttanut tähän kakkafiilikseen. Mutta kun ei niin ei!
Linnottaudun sitten tänne kotiin. Sotkuiseen kotiin, joka ahdistaa. 

Vuodatan ahdistuksen kyyneleitä sohvannurkassa ja mietin, mistä paha oloni johtuu.

1. Alkoholi
Sumentaa, rumentaa ja lihottaa. Bye bye, punaviini.

2. Suklaa
Niin hyvin olimme erossa pari viikkoa. Jälleennäkemisemme oli himokas, ja nyt oloni on paska. Sokeri on myrkkyä. Heippahei, Kinder-suklaa.

3. Liikkumattomuus
Krapulassa kun on vähän epäterveellistä liikkua. Loistokkaan tuloksellisen viimeviikkoisen paastoilun päättäminen kunnon food fiestaan oli suurtakin suurempi erhe. Päälle urheilun pakoilu ja tässä on lopputulos. Jos maailmanloppu tulisi tällä sekunnilla niin ottaisin sen avosylin vastaan. Saamerin kuntosalikin maksaa 70€ kuussa; kertakäynti on siis lähiaikoina ollut omalla kohdalla sellaista 15-20€:n luokkaa. Aika suolaista.
Paha saa palkkansa. Huono ihminen iltalisät päälle.

Pyhä kolminaisuus! Kun kaikki nämä heittävät häränpyllyä yhtä aikaa, on lopputuloksena kaaos. Sotkuinen koti ja vittuuntunut kotirouva.

Ärähdin eilen kaupassa yhdelle lapselle. Tai no, ärähdin vain mielessäni, mutta mulkaisin tosi pahasti.
Toivottavasti sen äiti ei nähnyt. Tai jos näki, niin toivottavasti tulee saippuakaupoille jonkun muun työvuorolla.
Minusta tulee paska äiti.

Onneksi joskus paskan keskeltä kasvaa kukkasia.



tiistai 15. huhtikuuta 2014

Ihana päivä



Tänään kaikki tähdet ovat olleet kohdallaan. Ja vaikka eivät olisikaan olleet, niin on ollut niin hyvä fiilis, että se ei ole haitannut.

Kunpa voisin sanoa, että tunteitani parhaiten kuvaava biisi on joku ikivihreä klassikko, mutta ei... Se on Cheekin ja Diandran Fiiliksissä (joka on soinut päässäni koko päivän). Tajusin vasta tänään, että "Didi" laulaa siinä suomeksi... Tuli välkky olo! Seuraava, mitä mietin, oli "Sanooko se oikeesti, että ´fileis, fileis, fileis´?! Siis fileissä? Häh! Onko tämä taas sitä nykynuorison kieltä..."
Minusta tulee vielä joku päivä todella ´cool´ nuoren ihmisenalun elämänopastaja (eli vanhempi). Keveä huokaus.

No kuunnelkaa nyt itsekin tämä laulu ja sanokaa sitten että olin jotenkin hassu kun en kuullut ekalla oikein!
https://www.youtube.com/watch?v=4CVAR7GXTq8

Mutta niin - tämä päivä on ollut ihana.
Hyviä uutisia, lyhyitä kauppajonoja, aurinkoa sadepilvien lomasta, veronpalautuksia, violetteja (!) tulppaaneja ja hyviä vitsejä.

Tässä niistä yksi:




Kyyneleet silmissä hihittelyä! Hohoh, hihih, häääh... Kiitos, nyt.fi/fokit.

Tämän päivän teemaväri oli (iloisuutensakin vuoksi) lempivärini virheä. 

Teimme ihanan raikkaan katkarapusalaatin, johon tuli jättirapujen lisäksi sipulia, granny Smith -omenaa, Filos -fetajuustoa, paprikaa, kurkkua, erilaisia salaatteja, puristettua limeä sekä oliiviöljyä. Lisukkeena oli avokadodippi, jonka ohjeen bongasin taannoin Kaikki mitä rakastin -blogista (http://www.lily.fi/blogit/kaikki-mita-rakastin/leipasipsit-ja-huikean-hyva-avokadodippi-arvonta). Tuo dippi on nykyään yksi lempparilisukkeistamme.



Ennen paistamista annoin katkarapujen hetken marinoitua seoksessa, johon tuli oliiviöljyä, murskattua valkosipulia, tabascoa, soijakastiketta, suola-pippurisekoitusta sekä punaista mausteseosta. 


Oli pakko valita violetit!

Jokaista todellista viherpeukaloa varmasti huvittava taideteos nimeltään "napsitut narsissit". Jos et kastele sitä, se kuivuu - jos kastelet, niin se kasvaa kattoon asti. Ratkaisu: huonot latvat pois poikkeen! Onpahan vehreä ikkunalauta.
 
Ostin myös basilikan ja ruohosipulin siemeniä. Katsotaan, mitä siitä projektista tulee!
Kasvatuspuuhat voisi kenties kuitenkin aloittaa vuodenaikaan sopivalla rairuoholla.

Rai rai!


 

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Kevättä rouvan décollettée:lla

Pääsiäisviikko!
Kevät on virallisesti täällä.

Rakastan tätä aikaa vuodesta. Sadekin tuntuu jo lämpimämmältä, maa tuoksuu mullalta ja ensimmäiset kesänkuuloiset tuulahdukset saavat silmät kostumaan ihastuksesta.
Tämä odottava, kutkuttava ja pakahduttava fiilis on täynnä Pariisin Kevättä ja "Kesäyötä";

"Istun hämärässä, odotan vieläkin hetkeä joka ei lopu koskaan.
Saapuisi hiljaisuus, kertoisi minulle kuinka kaikki lopulta katoaa.
Näen valot taivaalla

ja juoksee selässä kylmiä väreitä."

Niin juoksee.
Kesä on kohta täällä.



Pienenä pääsiäisessä oli parasta se, kun aamulla herätessä tyynyllä oli käsinkirjoitettu runo; arvoitus, joka johti suklaamunan luokse. Kodin täytti ihanat tuoksut ja oli jälleen aika olla viekas ja keksiä, mitä simpukankuorenmuotoisessa jälkiruokakupissa makaavalle mämmille tekisi; vähenisiköhän se, jos sitä hämmentäisi tarpeeksi?
Kinder-yllätysmunasta toiveena oli vihreät kilpikonnat, joista osa oli niin harvinaisia, että jos sellainen sattui kohdalle, niin se oli pienelle tytölle kuin lottovoitto.
Esimerkiksi se, jolla oli vesimelonin puolikas ja hymy korvasta korvaan. Muistatko?

Pääsiäiskirkossa tuli aina rauhallinen olo. Yleensä niin harras miljöö oli täynnä iloa ja toivoa.
Mitäpä muuta kevät voisikaan olla?
Uuden alku. Elämän alku. Kaikki uudistuu, puhdistuu, tulee parempana takaisin.
Menneen vuoden lumet sulaa ja paljastaa altaan värit, tuoksut, onnen, lintujen laulun.

I call it Maaaaagic...! (Chris Martinin täydellisellä äänellä lausuttuna.)

Coldplayn uusi "Magic"! Se on tätä:
Kesäilta. Aurinko vitkuttelee nukkumaanmenoa. Pitkä suora. Polkupyörän tarakka alla, pehmusteena piknik-viltti. Hatussa lasillinen kuohuviiniä ja hiuksissa nurmikkoa. Hymyilyttää, ja uskallat sulkea silmäsi hetkeksi. Lämmin vastatuuli tarttuu ripsiin ja painaudut vasten tuttua selkää. Rakkaus valtaa jokaisen solun.

Jos et ole jo kuullut tätä ihanaa biisiä niin tässä linkki: https://www.youtube.com/watch?v=Qtb11P1FWnc
Musiikkivideokin on mainio. Haluan tuollaiset "timanttiverhoaurinkolasit" kesäksi!

Eilen illalla sateen jälkeen aurinko kävi kylässä. Lokit kirkuivat ikkunan läpi ja hurrikaanissa lepatti valo.
Hetki täynnä onnea.

Hetki täynnä kevättä.

Pakahduttaa.




maanantai 7. huhtikuuta 2014

Sangríaa ja (Ledgerin) kasvomaalit

Olipas vallan mukava viikonloppu.

Suunnitelmissa oli rentoutumista, urheilua ja raitista löhöämistä. Tämä toteutui.
Ainakin melkein.

Raittiit löhöämissunnitelmat muuttanut tekstari "Pidetäänkö tyttöjen ilta?" piristi lauantaitani kummasti. Mieskin oli sopivasti lähdössä viettämään perinteistä harraste- ja virkistysiltaa (lue: änäriä ja olutta), joten tämäpäs sattui enemmän kuin sopivasti.

"Hei, otanko kaupasta sangríatarpeet??"
"Mulla hei on ne jo! Piti tehä viime viikonloppuna sangríaa mutta se unohtu. Mä tuon limet ja Spritet!"

Sinne meni alkoholilakot.
Olen niin helposti innostettavissa. En kaipaa edes houkuttelua.

Mutta niin kai sen pitääkin olla. Elämä olisi tylsää, jos koskaan ei voisi livetä suunnitelmistaan.

Sangrioita myöten oikein osuva kuvaus illan seuralaisestani. Kuva Tähden veskistä.

Tähdessä soi pitkästä aikaa loistava musiikki, ja saatiin tanssia jalkamme kipeiksi.
Sangría osoittautui hyväksi valinnaksi; emme oikeastaan humaltuneet, joten seuraava päivä meni hyvissä fiiliksissä; Rustikin brunssi, puolituntinen vatsalihastreeni ja toisella silmällä seuratut formulat. Illan päätti joka kerta tajunnan räjäyttävä Heath Ledger hoitsun asussa.
Onko väärin sanoa, että Heath Ledger on kuuma jopa jokerina?

Ei, ei se oo. Heath, oot mun lemppari for ever <3

Tämä hymy. Huhhuh.

Käytiin me lauantaina myös metsälenkillä.
Siis minä, mies ja koira, Heath ei ollut mukana (muuten kuin sydämessä).
Liukasta oli, kun jää ei ollut vielä ehtinyt sulaa puitten varjoista, mutta paikoittain oli jo vallan kesäiset maastot.

Kyllä tuolla metässä sielu lepää.




Tänään ois edessä vielä renkaiden vaihto ja auton pesu. Jipii, taas askel lähempänä helteitä.
Pääsiäiseenkään ei ole enää edes kahta viikkoa.

Ihanaa!

Lauantaina pelkkää vihreää näyttänyt ruukku tänään :)