Uusi yritys
Huomasitte varmaan, mikä kontrasti oli kahden viimeisimmän tekstini välillä?
Welcome to my life! Ilmeisesti, alitajuntaisesti, olen sitä mieltä, että tasaisuus on tylsää.
Itseironia ja musta huumori ovat mielestäni huumorin kaksi kauneinta kukkaa, vaikka en ole huumorin suhteen kovin kranttu. Elämä ei olisi mitään ilman huumoria! Ja joskus täytyy velloa siinä itsessään. Ja nauraa samalla vähän tilanteelleen (sen jälkeen kun vihan kyyneleet on kuivattu).
Kenen elämä on muka aina ihanaa?
Yksi Charlotten lause Sinkkuelämää -leffassa on jäänyt mieleen, kun Samantha kysyy, että miten usein he (Carrie, Charlotte ja Miranda) ovat onnellisia;
"Not all day every day, but every day."
Tähän kun pyrkii, niin asiat on hyvin.
Toinen vastaava sitaatti on
"Every day is not good, but there´s something good in every day".
Yksi tärkeimmistä asioista aikuiselle ihmiselle elämässä on oppia nostamaan itsensä ylös, kun kaatuu. Tiedän, mitä masennus on, ja tiedän, että siinä on kyse muusta, kuin omasta tahdosta, mutta meille "perusmasistelijoille" kyse on sen tajuamisesta, milloin tarpeeksi on tarpeeksi.
Eilisen kakkaolon voittivat hölkkälenkki, hyvän ruuan teko ja töihin pääseminen. Kenenkään onneksi en osaa töissä mököttää. Ja hyvä niin, saattaisi tulla asiakaspalautetta aika pikaiseen; "Hei, teidän Kuopion liikkeessä on töissä joku Mauno Masennus. Ei oikein käynyt siihen värikkääseen miljöö´hön".
Kuka voi mököttää, kun ympärillä on sateenkaaren värit ja ilmassa tuoksuu vadelma, persikka ja sademetsän hunaja?
Mitä kotiin tulee, niin kyllähän 49 neliömetriä joskus tuntuu kaatuvan päälle, sille ei voi mitään. Sydäntäsärkevä ajatus siitä, että joillakin ei oikeasti edes ole kotia, on hieman liian kaukainen auttamaan silloin, kun sekasorto tai muovimatto vituttavat, mutta sen sijaan asunnon hyviin puoliin keskittyminen auttaa aina. Auttava piirre meidän asunnossamme ovat isot ikkunat ja niiden kauniit ikkunalaudat. Tajuan, että harvalla on tällaiset. Jos voisin jotain ottaa mukaani täältä seuraavaan kotiin, olisivat ne juuri nämä ikkunat. Joskus näen kauniin talon, mutta ikkunat ovat ihan pienet. Ahdistava näky.
Sauna lähtisi reppuun myös, jos saisin valita.
Tänään onnellisuutta heti aamusta aiheuttavat puhtaat lakanat, hyvä kirja, kirjoittamisen helpottava vaikutus, auringonpaiste ja sininen taivas, tieto siitä, että saan maksutta keskeyttää kuntosalin määräajaksi, sekä ihmiselämän ihmeellisyys; näin videolla siskoni vatsassa kasvavan lapsen liikkeet. Tänään tuo sikiö personalisoituu; saamme tietää, kuka siellä asustaa. En malta odottaa!
Palasin eilen järjestelmällisyyttä rikkovaan tapaani lukea montaa kirjaa ristiin, ja päädyin tähän klassikkoon:
Eilen, kuin sattumalta, törmäsin kirjan sivuilla ajatukseen, joka oli hieno päätös eiliselle.
"Kummallista, äiti ajatteli huolissaan. Kummallista, että saattaa masentua ja tulla vihaiseksi siitä, että on liian hyvät oltavat. Mutta minkä sille mahtaa, jos niin on. Silloin on parasta aloittaa uudelleen toisesta päästä."
Welcome to my life! Ilmeisesti, alitajuntaisesti, olen sitä mieltä, että tasaisuus on tylsää.
Itseironia ja musta huumori ovat mielestäni huumorin kaksi kauneinta kukkaa, vaikka en ole huumorin suhteen kovin kranttu. Elämä ei olisi mitään ilman huumoria! Ja joskus täytyy velloa siinä itsessään. Ja nauraa samalla vähän tilanteelleen (sen jälkeen kun vihan kyyneleet on kuivattu).
Kenen elämä on muka aina ihanaa?
Yksi Charlotten lause Sinkkuelämää -leffassa on jäänyt mieleen, kun Samantha kysyy, että miten usein he (Carrie, Charlotte ja Miranda) ovat onnellisia;
"Not all day every day, but every day."
Tähän kun pyrkii, niin asiat on hyvin.
Toinen vastaava sitaatti on
"Every day is not good, but there´s something good in every day".
Yksi tärkeimmistä asioista aikuiselle ihmiselle elämässä on oppia nostamaan itsensä ylös, kun kaatuu. Tiedän, mitä masennus on, ja tiedän, että siinä on kyse muusta, kuin omasta tahdosta, mutta meille "perusmasistelijoille" kyse on sen tajuamisesta, milloin tarpeeksi on tarpeeksi.
Eilisen kakkaolon voittivat hölkkälenkki, hyvän ruuan teko ja töihin pääseminen. Kenenkään onneksi en osaa töissä mököttää. Ja hyvä niin, saattaisi tulla asiakaspalautetta aika pikaiseen; "Hei, teidän Kuopion liikkeessä on töissä joku Mauno Masennus. Ei oikein käynyt siihen värikkääseen miljöö´hön".
Kuka voi mököttää, kun ympärillä on sateenkaaren värit ja ilmassa tuoksuu vadelma, persikka ja sademetsän hunaja?
Mitä kotiin tulee, niin kyllähän 49 neliömetriä joskus tuntuu kaatuvan päälle, sille ei voi mitään. Sydäntäsärkevä ajatus siitä, että joillakin ei oikeasti edes ole kotia, on hieman liian kaukainen auttamaan silloin, kun sekasorto tai muovimatto vituttavat, mutta sen sijaan asunnon hyviin puoliin keskittyminen auttaa aina. Auttava piirre meidän asunnossamme ovat isot ikkunat ja niiden kauniit ikkunalaudat. Tajuan, että harvalla on tällaiset. Jos voisin jotain ottaa mukaani täältä seuraavaan kotiin, olisivat ne juuri nämä ikkunat. Joskus näen kauniin talon, mutta ikkunat ovat ihan pienet. Ahdistava näky.
Sauna lähtisi reppuun myös, jos saisin valita.
Tänään onnellisuutta heti aamusta aiheuttavat puhtaat lakanat, hyvä kirja, kirjoittamisen helpottava vaikutus, auringonpaiste ja sininen taivas, tieto siitä, että saan maksutta keskeyttää kuntosalin määräajaksi, sekä ihmiselämän ihmeellisyys; näin videolla siskoni vatsassa kasvavan lapsen liikkeet. Tänään tuo sikiö personalisoituu; saamme tietää, kuka siellä asustaa. En malta odottaa!
Palasin eilen järjestelmällisyyttä rikkovaan tapaani lukea montaa kirjaa ristiin, ja päädyin tähän klassikkoon:
Eilen, kuin sattumalta, törmäsin kirjan sivuilla ajatukseen, joka oli hieno päätös eiliselle.
"Kummallista, äiti ajatteli huolissaan. Kummallista, että saattaa masentua ja tulla vihaiseksi siitä, että on liian hyvät oltavat. Mutta minkä sille mahtaa, jos niin on. Silloin on parasta aloittaa uudelleen toisesta päästä."
Kommentit
Lähetä kommentti