torstai 19. kesäkuuta 2014

Let there be light

Voe tokkiisa, on "rouvaselämää" ollut enemmänkin "hiljaiselämää" viime aikoina.


Meillä alkoi tällä viikolla töissä alennusmyynnit, ja kiirettä on pitänyt. Töitten jälkeen on ollut suhteellisen rättipoikkiväsynyt olo, hence the silence.


Tänään sujahdan suoraan töistä mökille juhannuksen viettoon. Toivon aurinkoisia kelejä (vaikka tällaisena viikkona, jolloin Suomessa on tullut jopa lunta, taitaa se olla turha toive). Kaikki Kroatiassa kovalla vaivalla haalimani rusketus alkaa olla haalistunutta. Ajattelin, että se olisi ollut vain pohjarusketus, mutta taisipa jäädä ainoaksi melaniinintuotannoksi tältä kesää.


Juhannuksena meillä on tapana jakaa kolmen päivän työt kolmelle porukalle. "Omana päivänään" porukka tekee ruuat, tiskaa ja tarjoilee juomat. Myös ohjelmaa saa keksiä. Perinteisesti pelailemme sekä sisällä että ulkona sekä sidomme saunavastoja tai kukkaseppeleitä (en ikinä muista miten niitä tehdään), saunomme ja makoilemme auringossa - semmoista ihanaa mökkipuuhaa.




Pidämme juhannusviikonloppuna kala-, kana- ja lihapäivän, ja koska viime vuonna arvonnassa nostimme "lihapäivä" -lappusen (rakkaani osti kuudelle henkilölle noin kuusi kiloa lihaa...), teemme tänä vuonna kalaa. Suunnitelmissa on keittää rantanuotiolla lohikeitto ja tarjoilla se ruisleivän ja juuston kera. Ateriaa täydentää tietysti ruokalajiin sopiva valkoviini. Jälkiruuaksi kaavailen raikasta mansikkarahkaa.


Keveänä lounaana tarjoilemme yhden suosikkiruuistamme; katkarapu-feta-omenasalaatin. Siihen tulee yksinkertaisesti
-Paistettuja katkarapuja (vain hetki pannulla, muuten menevät sitkeiksi) tilkassa öljyä, lisänä valkosipulia, chiliä ja sipulia
-Vihreä Granny Smith -omena pienenä lohkoina
-Hyvää fetajuustoa, esim. Patros
-Tuoretta kurkkua
-Rucolaa


Keskikesän mehevin drinkki taas syntyy (toivottavasti) näistä aineksista (tätä ei ole vielä testattu):
-Vesimelonia
-Puristettua limemehua (käytä hyvä ihminen oikeasti tuoretta limeä ja sitruunaa, äläkä niitä "hedelmänmuotoisia" muovipulloja)
-Runsaasti jäämurskaa
-Tuoretta minttua
-Loraus puolikuivaa kuohuviiniä


Kuohuviinin voi korvata myös kivennäisvedellä, jos on vaarana että mopedi lähtee käsistä turhan aikaisin. (Luulen, että alkoholittomana tämä voi olla oiva piristys myös sunnuntaiaamuun ;) )
Jos juomasta kaipaa makeampaa, niin joukkoon voisi pistää myös mansikoita.
Sitten vaan kaikki sekaisin tehosekoittimeen tai sauvasekoittimen alle ja "sur-rur"!
Määräthän on sitten itselläkin täysin hakusessa, mutta eiköhän tuo maistelemalla löydy oikea suhde. Olen muutenkin hirveän huono mitoissa; maustan ruuankin aina ihan fiiliksen mukaan. Paitsi silloin, kun haluan jonkun tietynlaisen reseptin onnistuvan (kuten avokado- tai sitruunapastan). Myös leivottaessa on ohjeita tietysti noudettava
- jos et halua esim. tämännäköisiä muffineja:




Mahtavaa juhannusta! Olkoon se vailla itikoita, mutta täynnä aurinkoa, naurua ja itkettävän hyvää sapuskaa!



                                                


(Eikä mietitä yhtään sitä, että juhannusyön jälkeen päivä alkaa taas lyhenemään...)
NOUUU! ;)





maanantai 9. kesäkuuta 2014

Luomua, luomua

Olen tunnetustikin ahkera kosmetiikan käyttäjä, mikä osittain johtuu kosmetiikkamyyjän työstäni. Ammattinihan tietenkin aikoinaan valikoitui juurikin suuren kiinnostukseni vuoksi.


Kun sitten työnnän iholleni päivittäin kohtalaiset määrät kosteusvoiteita, deodorantteja, meikkiä, saippuoita, shampoita ja hiustenmuotoilutuotteita, olen jo pidempään miettinyt, että tätä kemikaalikuormaa olisi vähennettävä.


Nyt päätin alkaa tuumasta toimeen.
Ekologisena (tai ainakin mielelläni itseni sellaiseksi mieltäisin) ihmisenä aion tietysti käyttää nykyiset putelini pois ennen kuin vilautan pankkikorttiani maksupäätteessä, mutta jatkossa ostamilleni tuotteille olen entistä kriittisempi.


Minulla ei suoraan sanottuna ole mitään kokemusta luomumeikeistä. Käytän The Body Shopin meikkejä (joissa kylläkin on mukana luomuraaka-aineita) jotka haalin työpaikaltani sekä muiden merkkien (Youngblood, Sheer Cover) mineraalimeikkejä. Mineraalimeikit ovat tunnetusti iholle hyväksi; ne hoitavat ihoa samalla kun peittävät. Tämä kuitenkin koskee vain 100% mineraalimeikkejä - esim. mahdollisesti mukana oleva talkki estää kyllä ihoa kiiltelemästä, mutta saattaa tukkia ihohuokosia. Youngblood -merkkistä mineraalimeikkipuuteria parempaa pohjameikkiä saa etsiä! Meikkipohjan toimivuus on minulle niin tärkeä asia, että siinä voin tehdä poikkeuksen; ennen kuin löydän jostain yhtä hyvän luomumeikkipohjan, pysyttäydyn tässä.


Meikinpuhdistustuotteina minulla on ollut TBS:n Nutriganics -ihonhoitosarjaa (luomu); viimeksi voidemainen ja nyt vaahtomainen meikinpuhdistusaine sekä kasvovesi. Tämän sarjan yövoide on myös yksi suosikeistani, varsinkin talvella. Luomu silmämeikinpuhdistusaine on seuraavana hakulistalla. Saa vinkata!

Mádaralta löysin hyvän yrttideodorantin, joka itselläni ainakin pitää melkeinpä yhtä hyvin hikoilua poissa kuin antiperspirantti (en ole kokenut suurta eroa näissä ylipäätänsäkään, vaikka yleensä olen valinnut antiperspirantin - antiperspiranteissa vaan tuppaa olemaan alumiinisuoloja). Muutenkin tämä sarja kiinnostaa luonnonmukaisuudellaan. Seuraavaksi testiin menee hiustenhoitoaine. Shampooni (TBS) kuuluu ympäristöä kunnioittavaan Rainforest -sarjaan ja täyttää kriteerini tarpeeksi hyvin.


Muutenkin tuotteilla, jotka pestään saman tien pois, ei mielestäni tarvitse olla niin tiukkoja luomukriteerejä.
Suihkugeeleissä tykkään saippuattomuudesta - siksi The Body Shopin suihkugeelit ja suihkuvoiteet. Suihkuvoiteita voi paksun koostumuksensa ansiosta käyttää mainiosti apuna myös ihon sheivailussa. Vaikka poispestävien tuotteiden kanssa homma ei olisikaan niin tarkkaa, olisi kiinnostavaa tietää, onko olemassa saippuatonta luomu-suihkugeeliä. Vinkkaa, jos tiedät!


Hajuvettä käytän mieltymyksistäni ja kymmenistä omistamistani pulloista huolimatta suht harvoin - töissä saan olla tuoksujen keskellä muutenkin, ja kesällä auringonvalo aiheuttaa hajuveden kanssa pigmenttihäiriöitä (alkoholi iholla + aurinko = valkoisia läikkiä). Silloin tällöin tuoksua käyttäessäni saa se olla jotain kunnon tavaraa - olisi epäekologista edes haaveilla uudesta parfyymistä (vaikka niin teenkin aina jonkun ihanan uutuuden löytäessäni) kun kotona on kaapit täynnä hajuvesipulloja.


Vartalovoiteita minulla on yhtä paljon kuin hajuvesiä, mutta löytyy minulta myös purkillinen luomukookosöljyä, jota voi käyttää kosteuttamisen lisäksi vaikka mihin, kts. Karita Tykän vinkit: http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1288682874731.html 
Huono puoli on se, että tätä levitellessä tulee aina sellainen olo, että hyppään seuraavaksi grilliin ja alan tiristää nahkaani mukavan rapeaksi, mmm... Harvoin muilla ihorasvoilla tulee paistettua lettuja.
Voisikohan kookosöljyä muuten käyttää silmämeikinputsarina...? Vai turvottaiskohan liikaa silmiä (aamulla herään kookospähkinät silmien tilalla)?


Kiinnostaisi tietää kokemuksianne luomumeikeistä. Onko joku kokeillut esimerkiksi Zuii- tai Couleur Caramel -meikkejä? Onko nettitilauskokemuksia? Kuopiossa taidetaan olla vielä aika alkutekijöissä luomukosmetiikan myymisen suhteen.


Kiitos jo valmiiksi vinkkailuistanne ja aurinkoista alkuviikkoa!


-Mrs. T
(PS. Kohta jo vuoden ajan "Mrs"...!)





torstai 5. kesäkuuta 2014

Matkamuisteloita


Helle! Aurinko! Aamukasteen jättämä verho smaragdinvihreällä nurmikolla!

Ihanaa, kesä, että tajusit tulla takaisin. Sade ja ukkonen aiheuttivat minulle rytmihäiriöitä.
(Psst! Sade ja ukkonen; tulkaa toki uudestaan kylään, mutta voisimmeko pitää pienen tauon näkemisestä? Voin lähettää työvuoroni teille sähköisesti. Parhaiten minulle sopisi tapaamiset työvuorojen lomassa.)

Palatkaamme helteiden kunniaksi lomatunnelmiin! Vietimme siis 5 päivää Dubrovnikissa sekä 5 päivää läheisellä Lopud -saarella.
Tuntuu hassulta, että kaksi viikkoa sitten makasimme hiekkarannalla Etelä-Euroopassa.
...ja nyt vedän tiukkoja (vai tiukaksi käyneitä?) työhousuja helteen hikoiluttamiin jalkoihini työpaikan vessassa.
Lääh, puuh. Huhhuh.
Tuokaa sangriaa. Jäillä.

Ookoo! Nyt siis asiaan. Toivottavasti seuraavista on apua, jos olet matkustamassa samoihin kohteisiin. Tai sitten saat vaan yksityiskohtaisen kuvauksen mukavasta lomasta.


Matkustus
Lensimme Norwegianilla suoraan Helsingistä Dubrovnikiin, ja lento kesti vähän alle kolme tuntia - ei siis paha! Pointsit Norwegianille; lippujen hinnat eivät päätä huimanneet, ja sekä meno- että paluumatkalla lento oli jopa etuajassa sekä lähtiessä että saavuttaessa perille. Henkilökunta puhui suomea ja oli hyvin ystävällinen.
Dubrovnikissa helpoin tapa kulkea oli bussi. Yksi suunta maksoi 15 kunaa / hlö eli apauttiarallaa pari euroa. Tietysti paikan päällä myydään paketteja, jotka sisältävät pääsylippuja nähtävyyksiin ja samalla vaikka 10 bussimatkaan, mutta me halusimme kulkea omia reittejämme ja nähdä mitä milloinkin mieli teki.
Myös jalan pääsi kulkemaan ihan hyvin, mutta Kroatiassa maasto on todella kukkulaista, joten kuumina päivinä kauppareissukin tuntui kuntoilulta. Pyöräilijöitä ei kauheasti näkynyt, eikä jalkakäytävissäkään ollut hurraamista. Autoilijat ovat aika holtittomia, kuten etelänmaissa yleensäkin.
Lopudilla kuljimme jalan; se on autoton saari, mutta pieniä "takseja" siellä huristeli, jotka mm. veivät turisteja rannalle. Lopudille pääsimme lautalla Dubrovnikista, matka kesti noin tunnin ja hinta oli sama kuin bussilla matkustettaessa, eli halpa. Lopudilta päädyimme ottamaan lähtöpäivälle helpon matkustustavan: hotelli järjesti kuljetukset suoraan saarelta omavalintaisena aikana Dubrovnikin lentokentälle asti. Hintaa kertyi melko roimasti, noin 90€, mutta jos olisimme lähteneet aamun ainoalla lautalla klo 06.20 (lentomme lähti 13.30) olisimme missanneet viimeisen aamun aamupalan (joka oli huikea) ja joutuneet poukkoilemaan laukkuinemme ympäri kaupunkia aikaa tappaen. Ei siis kaduttanut hetkeäkään, vaikka kukkaro kevenikin.

Majoitus
Me löysimme matkakohteemme sekä majoituksemme sattumien kautta Booking.com :ia selailtuamme. Majoituksemme Dubrovnikissa oli huoneistohotelli, joka oli tosi viihtyisä, isompi kuin meidän asuntomme Suomessa. Kiva yllätys oli myös suuri parveke, josta oli meri- ja vuorinäköala. Huoneiston nimi oli Pervanovo Apartments.
Lopudissa halusimme keskittyä hemmotteluun, joten varasimme huoneen neljän tähden Lafodia Sea Resortista. Se taisikin olla pienen saaren ainoa hotelli, mutta muita majoitusmahdollisuuksia olivat mm. huoneistohotellit, joista suurin osa ainakin ulkoapäin näytti tosi siisteiltä.
Suosittelen lämpimästi molempia majoituspaikkojamme!


Lafodia Sea Resort
Hintataso
Suosittelen kaupassa käyntiä ja, jos mahdollista, itse kokkailua; näin säästää huimasti, koska kaupoissa on halpaa. Iso kauppakassillinen täynnä perusaamupalatarvikkeita, pullo viiniä, oluet, juustoa ja pikkupurtavaa taisi ensimmäisenä iltanamme maksaa parikymmentä euroa.
Ravintoloissakin on eroja; turistirysissä kuten Dubrovnikin Vanhassakaupungissa osataan rafloissa pyytää ihan muhkeat hinnat (vrt. muihin etelänmaihin), mutta helmiäkin löytyi, josta olisi kehdannut maksaa jopa enemmän.
Lisäksi minusta on kiva lähteä reissuun niin, ettei joka penniä tarvitse laskea. Suunnitelmia on hyvä tehdä ja laskeskella budjettia, mutta on hyvä säästää aina lomalle vähän "ylimääräistä".

Ruoka 
Yksi mahtavimmista ravintoloista joissa kävimme oli Vanhankaupungin Lady Pi-Pi (sijaitsee korkealla kukkulalla, muurin juurella, kun pääportilta satamaan katsottaessa lähtee vasemmalle kapuamaan jyrkkiä portaita) - hellepäivänä matka oli aika helvetillinen peruskuntoisellekin ihmiselle ja tuntui kestävän ikuisuuden, mutta palkinto oli sen arvoinen! Söimme siellä kahdelle tarkoitetun annoksen grilliruokia (bongasimme ravintolan muurilta tuoksun perusteella; tiedättehän sen tunteen, kun on nälkä, ja jostain vieno kesätuuli tuo nenään puuhiiligrillin ja paistuvan lihan tuoksun... Aah!). Jos menet Dubrovnikiin, niin tätä et voi missata! Jonotimme ravintolaan 20 minuuttia, koska se on pieni, mutta pieni jonottaminen kannattaa. Satuimme hyvään aikaan, sillä jälkeemme tuli iso jono ihmisiä, jotka joutuivat jonottamaan kauemmin. Kannattaa siis suunnata kohti tätä helmeä hieman ennen kuin pahin nälkä yllättää, tai tehdä pöytävaraus :)
Lopudilla saimme hotellillamme hyvää ruokaa, mutta hintataso oli suunnilleen samaa mitä Suomessa. Hyvät pizzat söimme Nikica -nimisessä pizzeriassa. Näköala oli paras, mitä pizzerialta voi toivoa, ja ruoka juomineen kahdelta hengeltä oli parinkympin luokkaa.

Lady Pi-Pi:n grilliherkut!

Maisema pizzerian terassilta Lopudilla
Nähtävää
Dubrovnik on aika pieni paikka (Lopudista puhumattakaan), joten pitkä viikonloppu riittää sen näkemiseen hyvin. Vanhakaupunki on tietysti ykkönen; muurikierros, ravintolat ja putiikit kannattaa tsekata. Muurikierros oli yhdeltä ihmiseltä noin 15€ luokkaa, mutta näköalat ovat huikeat, ja samalla tulee käveltyä kiva lenkki. Rantabulevardi Lapad- kaupunginosassa (huom. älä sekoita Lopudiin!) johtaa aivan ihanalle pikku reitille, jonka varrella on lukuisia "salapaikkoja" piknikille, meren ihailulle, auringonotolle tai salakuohareille (siideriä Kroatiasta ei muuten saa... Sääli!). Tämän tien varrella on myös kuuluisa Cave Bar, tippukiviluolaan rakennettu baari! Terassikin oli kiva, ja luolan sisällä on myös ravintola.




Yhtenä päivänä lähdimme bussilla läheiseen kylään, Trstenoon, jossa sijaitsi upea kasvitieteellinen puutarha. Vettä ropisi pehmeän romanttisesti kun seikkailimme bambujen, laventelien, appelsiinipuiden ja rosmariinien joukossa. Unohtumaton kokemus! Trstenoon pääsi Splitiin menevällä bussilla Dubrovnikin kalasatamasta, ja matka kesti noin 25 minuuttia (bussi kierteli ja kaarteli, kilometrejä ei oikeasti ollut kuin joku 15). Bussikuskilta kysyttäessä hän lupasi jättää oikealla pysäkillä pois (turhaan haaveilin "Next stop - Trsteno" -digikyltistä bussin sisällä).


Lopudilla pakollisia nähtävyyksiä ovat Sunj -ranta (lausutaan "Shun", eikä "Sunch!", kuten minä aluksi arvelin) saaren eteläpuolella sekä saaren korkeimmalla kukkulalla sijaitsevat rauniot. Raunioille kannattaa suunnata joko paikallisen kanssa tai ohjatun ryhmän mukana, tie oli hankalakulkuinen ja mutkitteleva.

Sunj -ranta. Tässä patikoimassa raunioille.
Kaikenkaikkiaan Kroatiaa voi lämpimästi suositella matkakohteeksi sekä pariskunnille että perheille (tai mistäs minä tiedän millaista on matkustaa lasten kanssa, mutta ainakin siellä perheitä oli ja ihan hyvin niillä näytti menevän :D Tuli jopa itselle semmoinen olo, että "hei, voihan sitä reissata sittenkin, kun on lapsi?!" Tietysti sitten varaamme isovanhemmat messiin hoitoavuksi ;) ).

Mutta nyt; nauttikaamme Suomen kesästä!

Alkuviikosta olimme mökillä illan. Saunottiin täydellisen lämpöisessä rantasaunassa ja uskaltauduin kolmesti järveen vilvoittelemaan, paistettiin makkarat, tehtiin salaatit ja jälkiruoaksi nautittiin vaniljajätskiä ja ihanan makeita mansikoita. Sade ropisi kattoon ja pihan vehreys houkutteli tanssimaan sadetanssia. Olisi niin tehnyt mieli kaivaa joku ihanantuoksuinen, vanha kirja hyllystä ja nukahtaa tuonne luonnon keskelle makeille yöunille...

Pian!
(Juhannukseen kaksi viikkoa...!)