tiistai 22. heinäkuuta 2014

Huh, hellettä



Hellettä pukkaa.
Meillä on +28 astetta kotona, ihan ympäri vuorokauden. Läpivetoa ei saa, ja tuuletin pyörittää samaa lämmintä ilmaa edestakaisin. Jääkaapilla käydessä ruokia valitsee yllättävän pitkään; "Hmm, ottaisinko munia... (Aaaah miten ihana viileys!!) ..eikun jugurttia... eikun...".
Viime vuonna tähän aikaan säilytimme lakanoitamme pakkasessa. Pitäisikin ottaa tämä keino taas käyttöön. Parhaan tuloksen saa, kun lakanat suihkuttaa ensin kosteiksi suihkupullolla. Ne viilentävät juuri sen aikaa, että ehdit nukahtaa suloiseen uneen.


Tätä tunnetta ei muista kylmänä talvipäivänä! Sitä, miten aamulla herää nihkeänä ja huonosti nukkuneena, mutta onnellisena siitä, että on kesä. Että aurinko paistaa joka päivä ja kun töihin lähtiessä laittaa mekon päälle voi olla varma, että illallakaan se ei ole liian vähän.




Koska meillä on niin MAHOTTOMAN kuuma, olen juuri oikea henkilö antamaan viilennysneuvoja. "Lakanat pakkasessa" -neuvon lisäksi luotan heinäkuussa seuraaviin:


Ihon ykkösviilentäjät


Peppermint Foot Scrub on sellainen tuote, että aina kun se loppuu suihkuhyllystä on seuraava purkki jo odottamassa avaamista. Niin hulluna olen tähän jalkakuorintaan! Sitä voi käyttää suihkussa, tai kuten yksi ilta tein, kylmän (ah!) jalkakylvyn aikana. Veteen liukenemattomat hohkakivirakeet tuntuvat ihanan karheilta jalkapohjissa. Loistavan tuloksen saa, kun käyttää ensin kuivaan jalkapohjaan raspia (höpö höpö etteikö raspia kannattaisi muka käyttää, miksi ei! On eri asia raaputella kovettumat pois neljä kertaa vuodessa (kuten itse teen) kun joka päivä - tervettä järkeä saa käyttää), kuorii sitten ihon scrubilla ja levittää lopuksi piparmintulle (ja minusta ihan minttu-jätskille) tuoksuvaa tehokosteusvoidetta (olen paapattanut tästä tuotteesta ennenkin mutta se vaan on niin... niin... Äh, just try it!). The Body Shopissa on 10.8. saakka Peppermint -tuotteista tarjous; kuorinta ja tehokosteusvoide yhteensä 15€ (norm. 28,60€)! Täydellinen ajoitus!


Body Shopin muihin tämän hetken ykkösihanuuksiin kuuluu myös kesäuutuus Body Sorbet; sorbetinkeveä kosteusvoide, jota voi säilyttää jääkaapissa (ja tätä ehdottomasti suosittelen); tuote imeytyy ihan saman tien ja sisältää luomu-aloeta, mikä rauhoittaa ihoa esimerkiksi auringonoton jälkeen. Itselläni on tällä hetkellä vielä plöräys (anteeksi epäviehättävä ilmaisu, mutta tämä sana on paras kuvaamaan sorbettimaisen tuotteen puristamista ulos tuubista) satsuman tuoksuista sorbettia. Seuraavaksi taidan napata greipin.
Spa Fit -sarjassa on lisäksi aivan ihanan viilentävä ja virkistävä geelivoide. Siinä on mukana sitrusraaka-aineita ja kofeiinia, joka vilkastuttaa verenkiertoa. Tämän tuotteen jälkitunne on oikeasti ihan kylmentävä! Huipputuote siis levitettäväksi aamuisen suihkun jälkeen. Plussana pehmeämmän ja siloisemman tuntuinen kesäiho (nyt, kun sitä ei saa piiloon vaatekertojen alle).


Minä pakastan sinua


Vesipullot, hedelmät ja marjat: pakkaseen. Ja ne lakanat kans. Pakastimeen unohdettu vesipullo on ihan ykköskaveri rannalle; pitkin päivää hitaasti sulava jääkalikka laukussa virkistää huomattavasti pidempään kuin parissa tunnissa mauttomalta teeltä suussa tuntuva hanavesi. Hedelmiä voi pakastaa myös, ja käyttää ne smoothieissa. Edelleen on testaamatta "maailman helpoin banaanipehmis" eli banaanit pakkaseen ja jäisinä tehosekoittimeen, mutta ehkä kokeilen sitä tällä viikolla, vapaapäivänä (mieleni on tehnyt pitkään myös banaanilettuja). Mansikat haemme tällä viikolla ja osa niistä menee pakkaseen talvea varten. Sulatetut marjat on yök (paitsi herukat) mutta smoothieissa ne menee mainiosti.


Simple but clever - käsipesu


Nyt pidät minua ihan hölmönä, mutta kokeile ensin! Laske raanavesi ihan jääkylmäksi ja pese siinä kädet kyynärpäihin asti. Takuuvarma viilennys. Helpottaa ikkunattomassa ja hiostavassa suihkuhuoneessa meikkaamista (siksi, että siellä on paras peili). Pyysin myös yhtenä päivänä rakastani raahaamaan tuulettimen naamani viereen. Se auttoi, mutta jauhemainen meikkipuuterini ei tykännyt.


Tässäpä helpotusta helteeseen.
Myös iltauinti sen jälkeen, kun aurinko on jo mennyt pilven taa, on oiva viilennyskeino. Yhtenä iltana kalisuttelin hampaita vielä autossa matkalla kotiin, mutta kylläpä uni maittoi heti paremmin viilennyksen jälkeen.


Nautitaan helteistä, ihan kohta on taas kylmää ja sateista!




Eilen metsälenkillä Puijolla olin jo tuoksuttavani orastavia loppukesän tuoksuja - vehreys alkaa tummua, mustikanvarvut tuovat oman, jo hieman syksyisemmän tuoksun luontoon, ja jostain, ehkä niiden ihanien, metsätien varrella seisovien puutalojen pihasta, tuli vieno omenan tuoksu. Suustani tuli lause, minkä kuulee vain syksyisin:


"Pitäisiköhän leipoa omenapiirakka?"





keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Lomaterveiset, meriterveiset, Turrrku-terveiset!

Vietimme viime viikolla lomaa Turussa, tuossa ihanan kultturellissa kesäkaupungissa.
(Termi "kesäkaupunki" ihmetyttää hieman; eivätkö kaikki kaupungit -ainakin Rovaniemestä etelään- ole "kesäkaupunkeja" eli parhaimmillaan kesällä?)


Turku on kaupunki, jossa molemmat olimme käyneet vain ohimennen, joten oli mukavaa tutustua siihen lähemmin. Asuimme kaukana keskustasta, mutta autolla pääsimme nauttimaan kaupoista (löysin kahdet kesäkengät ja paidan), leffateatterista (Angelina Jolien Maleficent) sekä Aurajoen rannan ihanasta tunnelmasta.

Perjantai-ilta oli upean aurinkoinen, ja nappasimme juuri oikeaan aikaan paikat Tintå -ravintolan terassilta, jossa nautimme puoliksi-ja-puoliksi salami-punasipuli- sekä jokirapu-kampasimpukkapizzat. Nam! Listalla oli myös mansikka-vuohenjuustopizzaa (!), mutta pysyttäydyimme näissä vähän tutummissa (tosin Tampereen Vohvelikahvilassa olen nauttinut ihanat mansikka-vuohenjuusto-kermavaahtovohvelit). Pisteet Tintålle pizzojen lisäksi tosi ystävällisestä palvelusta!



Istuimme hetken myös Aussie Barin terassilla. Turun aussibaari kelluu Aurajoessa; se on paikalleen ankkuroitu jokilaiva - tuttu näky mm. Amsterdamissa matkanneille. Meininki oli juuri niin rento kuin aussibaarissa voi olettaa. Aurinko paahtoi niin kuumasti, että oli pakko valita varjopaikat - harvinaista Suomessa; yleensä aurinkoon oikein hyökkää, koska sitä näkee niin harvoin. Hyvät säät kyllä suosivat reissuamme muutenkin.


Kävimme Ruissalossa rantaretkellä. Saavuimme paikalle jo yhdentoista aikaan aamulla, ja tuuli oli yllättävän viileä. Onneksi ilma lämpeni äkkiä, ja tämäkin vilukissa sai vihdoin karistaa pyyhettä ja pitkää paitaa ympäriltään. Maisemat olivat KAUNIIT, varsinkin saloon vievä, puitten, peltojen ja luonnonkukkien reunustama ajotie. Olisi tehnyt mieli hypätä autosta, kävellä koko pitkä tie rannalle asti ja napsia matkalla kännykkä täyteen kuvia (järkkärikin ois jossain vaiheessa kiva, vink vink, joulupukki!). Ensi kerralla pysähdymme varmasti vielä tien varrella sijaitsevaan (huvila-)kahvilaan, se näytti niin houkuttelevalta!



Sunnuntaina lomaviikkomme päättyi pitkään mielessä pyörineeseen leffaan, kun telkkarista tuli Demi Mooren jännäri "Half Light". Tästä leffasta tulee aina mieleen yksi elämäni parhaimmista kesistä; olin töissä lehtimyyjänä, ja sain itse valita tulenko aamu- vai iltavuoroon, ja se oli kesä, jolloin vietin erään ystäväni kanssa tosi tiiviisti aikaa. Hän asui lähellä työpaikkaani ja harvase ilta pistin viestiä työpaikalle, että "Tulenkin iltaan". Paahduimme auringon alla Majaniemen idyllisellä puutarhamökkialueella, kävimme lammessa uimassa, suuntasimme auton kohti videovuokraamoa (mitä ei muuten tehdä enää!) ja ostimme pussilliset irtokarkkia. Vuokrasimme hyviä jännäreitä ja tutisimme peiton alla kauhuissamme. Nukuimme myöhään ja ystäväni luota kispailin suoraan töihin.
Tuo kesä oli täynnä jännitystä tulevaisuuden suhteen, ihanaa "I´m not a girl, not yet a woman" -aikaa. En unohda sitä kesää ikinä!
Tuo kyseinen "Half Light" -leffa muodostuu klassikoksi ihan maisemiensakin takia - yhtä kylmät väreet nostattavaa kaunista valokuvaa koko parituntinen! Trilleri on myös lempi-genreni elokuvissa (pitäisikin katsoa pitkästä aikaa Nicole Kidmanin The Others, siinä on myös karmiva tunnelma, mutta rakastan niitä asuja ja sitä taloa...). Muita hyviä kesäleffoja ovat mm. Hitchcockit; Linnut, Vertigo ja Takaikkuna. Sex and the City:n uusinnat saavat pyöriä minun puolestani vaikka joka kesä maailman loppuun saakka - miten kutkuttavan turvallista on kuulla nuo samat, sata kertaa nauretut lausahdukset kuten "A martini´s not enough - I need a Fucktini!" ja kuulla tuo tanssijalkaa vipattava tunnari miljoonatta kertaa.

Ihanaa, että kesä on tullut vihdoin! Toissailtana katselimme leffaa illalla, ukkonen jyristeli jossain vähän kauempana ja ilma oli painostava, mutta...
"Ei saa tätä tunnelmaaaa kun vain (kesäisin)!"


Eilen meillä oli rakkaani kanssa myöhäisen illan uintitreffit Vänärillä. Miten ihanaa - voit sopia uintitreffit järvelle puoli kymmeneltä illalla! Järvivesi oli kalisuttavan viileää jo tuohon aikaan, mutta ajatus oli tärkein.
Kesä on ihmisen parasta aikaa!


Kuuman päivän jälkeinen rentoutumishetki tuulettimen huristellessa viileä(mpä)ä ilmaa auringon paahtamalle iholle, päällä jotain tosi kevyttä, kylmä juomalasi huurustuu ikkunalaudalla ja hikoilee kristallihelmiä, silmät painuvat vaistomaisesti kiinni ja rakkaan päivettyneillä kasvoilla näkee lapsuuden viattoman uneliaisuuden (tiedättekö ne uneliaat, vähän kuumottavat kasvot, niin levolliset, että jo katseleminen alkaa nukuttaa itseäänkin?).

Keksitkö mitään suloisempaa?




tiistai 1. heinäkuuta 2014

Vuoden verran rouvaselämää

Tällä viikolla tulee täyteen ensimmäinen vuoteni vaimona! Tasan vuosi sitten kolkuttelin jännittyneenä Hoviompelijoiden ovea, anoen, että he tekisivät jotain noin kaksi kokoa liian isolle häämekolleni, jonka olin tilannut netistä ja joka oli saapunut vasta paria päivää aikaisemmin aiheuttaen pienen kriisin.




Vuosi sitten pudottelimme "hääpommeja" läheisimmille kertoen tulevan lauantain vihkimisestä, ja ilon kyyneleet tirskuen nauroimme reaktioille. Vihkitilaisuuttamme Eino Leinon, runon ja suven päivänä 6.7. todistivat kaksikymmentäkaksi vierasta.




Hääpäivä oli tietenkin ikimuistoinen. Perheemme tuki ja osallistuminen olivat jotain, mitä emme unohda koskaan, ja joiden arvo vain kasvaa vuosi vuodelta.
Sain vasta keväällä teetettyä kuvat päivästä ja hankittua albumin, mihin (vaikka jos nyt vuosipäivän kunniaksi) liimaan suosikkiotokset.




Naimisiinmenomme tapahtui niin nopealla aikataululla, että vielä nytkin tulee välillä ihan epäusko koko hommaa kohtaan; siis me ollaan oikeasti naimisissa!
Viime kuun "lemmenlomallamme" (virallisempi "häämatkamme"; olimme heti häiden jälkeen Espanjassa, mutta seurueen kera) Kroatiassa mietimme ihan huvittuneina ääneen, että "Miksi me päätettiin niin hirveällä kiireellä mennä naimisiin?"


No, häiden ajankohtahan oli aivan ideaali; saimme kaikki perheenjäsenet saman pöydän ääreen. Luksustilanne, joka nykyään on vallan harvinainen, koska molempien sisaret asuvat ulkomailla. Jos häät olisivat olleet tänä kesänä, niin syyskuussa synnyttävä pallomahainen siskoni miehineen olisi joutunut katsomaan vihkimistämme Skypen välityksellä Espanjasta käsin. Lisäksi olimme puhuneet asiasta melkein koko suhteemme ajan, yli neljä vuotta, alussa vähemmän ja lopussa enemmän tosissamme. Tiesimme, että avioliitto kuuluisi lähitulevaisuuteemme, vaikka emme olleet edes kihloissa. Hulppeasti toteutettu kosinta tuntui vähän kornilta; vastauksen olisimme kumpikin tienneet jo etukäteen, eikä kosintakaan olisi tullut yllätyksenä (mitään pahaa ei tietenkään hauskasti toteutetuissa kosinnoissa ole, emme vaan kokeneet niitä omiksemme). Emme myöskään halunneet sitä painetta ja stressiä, mikä suurten ja kalliiden häiden järjestämiseen väistämättä liittyy. Asuntosäästämisen juuri aloittaneena koimme tärkeämmäksi pistää rahat säästöön tulevaisuutta varten.


Ja missään vaiheessa päätös ei ole tuntunut hätiköidyltä tai huonolta - päinvastoin. Avioliittovuotemme on varmaan ollut suhteemme paras, ja hyvä suhdehan taitaa ollakin sellainen, joka paranee vanhetessaan.


Mitä rouvana ja vaimona olemiseen tulee, niin olen nauttinut osastani täysillä!
Rouvaselämä itsessään ei paljon eroa aikaisemmasta elämästä, mutta jollain tapaa koen kuitenkin roolini muuttuneen hieman. Olen mieheni lähin omainen, ja kun lähitulevaisuudessa hankimme yhteistä, suurempaa omaisuutta, on se hieman turvatumpaa. Ovessamme on yksi sukunimi, jonka toivottavasti joskus saamme jakaa myös uuden, pienen ihmisen kanssa. Oloni on turvallinen, varma ja seesteinen. Kuten Uotinen tykkää sanoa, "Ei huooono!"


Entisaikaan naimisiinmeno oli jokaisen pikkutytön unelma, ja pakko sanoa, että olen kokenut sen myös omana unelmanani ja selvyytenä pienestä saakka.
(Tämänkin takia vihastuttaa, ettei Suomessa kaikki saa edelleenkään mennä naimisiin, vaikka esimerkiksi kuka tahansa taulapää saa lisääntyä, mikä on paljon vakavampaa ja muita ihmisiä koskettavampi asia. Mitä se ketään satuttaa tai liikuttaa, jos kaksi rakastunutta ihmistä haluaa virallistaa suhteensa? Sen sijaan esimerkiksi alkoholistivanhemmille syntyvä, syrjäytyvä ja murjottu tulevaisuuden kouluampuja koskettaa aika monia. #raivari #silkkaatyhmyyttä)


Mutta ensimmäinen vuosi vaimona pulkassa siis! Arvosana kiitettävä.




Mrs T. kiittää ja kuittaa.