...sillä eihän rouvakaan aina voi onnistua
...kotitöissä, nimittäin.
Pesin eilen vapaapäivän kunniaksi koneellisen pyykkiä. Ajattelin, että koska pesen vain neljässäkympissä, ei eräälle pesua kaipaavalle villahuiville "voisi käydä mitään" - pesinhän sentään edellisenä iltana onnistuneesti kaksi muutakin huivia.
Ei rouvana olon aikaisia tähtihetkiäni.
Ne aikaisemmin pesemäni olivat mitä todennäköisimmin jotain akryylisekoitetta, koska tämä (ilmeisesti aito) villainen huivi ei tykännyt peruspesusta ja neljästäkympistä. Yhtään.
Hetkellisesti koin jopa huojennusta; "yksi huivi vähemmän!" (paljastan myöhemmin lisää huivikokoelmastani) jota kuitenkin seurasi pitkä huokaisu ja ajatus "Höh, sinne meni hyvä huivi". Olisi vaan pitänyt tyytyä tuulettamaan se. En kuitenkaan uskonut, että saisin tuulettamisella vuosien pinttynyttä pölyn hajua pois, joten tässä ollaan.
Miten villahuiveista saa pois sen oksettavan tunkkaisen pölyn, lian ja vanhan hajuveden hajun?
Eräs lempihuiveistani koki viime kesänä kovia, kun jouduin kietoutumaan siihen juhannusnuotiolla. Siihen pinttyi järjetön savun haju, jota sitten yritin "raikastaa" hajuvedellä. Voitte kuvitella, että alkuraskauden aamukuvotuksen aikaan tämä ei ollut mitenkään hyvä idea. Pistin huivin useamman kerran pakastimeen toiveissa jotenkin ihmeellisesti jäädyttää hajut pois, mutta ei - kun huivi oli jälleen huoneenlämpöinen, se haisi ihan yhtä pahalle kuin aikaisemminkin.
Nyt huivista on haihtunut haju pois, tai sitten olen vaan tottunut siihen (toivottavasti asia ei ole näin, tai sitten aiheutan kanssaeläjille epäilemättä tuskaisia, savun- ja karpalonhajuisia hetkiä liihottaessani ohi kyseinen huivi kaulassa).
Positiivista tässä jutussa on se, että pesin pyykkiä. Tein lisäksi ruokaa ja siivosin keittiön kaapit (vaikkakin vaikeatöisin jäi toiselle päivälle). Vapaapäivänä. Hyvä minä.
Illalla kävimme pitkästä aikaa kävelyllä. Kylmä oli; talvitakki ei ollut yhtään liikaa (ja se mahtui vielä kiinni, jihuu!). Ilma on ihan vallattoman raikas kylmyyden vuoksi, mistä nautin täysillä. Värikkäät lehdet aiheuttavat ihastusta myös pimeässä.
Lisäksi teki mieli taas leipoa, mutta hitto (!) kun ei saisi herkutella. Ei minun tee mieleni leipoa mitään tylsiä, terveellisiä ruokia! Suklaamoussea, suklaa-juustokakkua, mokkapaloja, maailman parhaita suklaakeksejä...
Huomaatko jonkun yhteneväisen teeman?
Eikö leipomisen vaivannäöstä voisi saada palkinnoksi yhden herkuttelukerran, jolloin mikään ei varastoituisi? Se olisi enemmän kuin reilua.
Ostin Maraboun 86% tummaa suklaata levyn ja söin siitä päivän aikana kuusi isoa palaa. Illalla levitin vielä pahimpaan himoon suklaantuoksuista vartavoita iholleni.
Oi voi, miksen voi himoita vaikka kurkkua?
Kävin myös eilen Muumien kanssa Rivieralla.
Elokuva oli miellyttävä; en sanoisi "hyvä", mutta lyhykäisyydessään vallan viihdyttävä. Musiikeista plussaa, samoin väreistä. Aprikoosin väreissä loistava Rivieran taivas oli piristävä ja hymyilyttävä. Muumeilla oli heille sopimattomat äänet, muumipappa kuvattiin melko alkomahooliin menevänä ja Mymmeli typeränä miesten perään huokailijana. Silti voin suositella leffaa Muumien ystäville, kunhan katsoja ymmärtää olla vertaamatta lopputulosta TV2:n Muumeihin.
Eikun kohti uutta viikkoa akut ladattuina!
Muistathan nautiskella.
PS. Taivas on vitivalkoinen. Eikö ilma olekin juuri sellainen, että minä hetkenä hyvänsä saattaa otsalle leijailla pieni lumihiutale?
Pesin eilen vapaapäivän kunniaksi koneellisen pyykkiä. Ajattelin, että koska pesen vain neljässäkympissä, ei eräälle pesua kaipaavalle villahuiville "voisi käydä mitään" - pesinhän sentään edellisenä iltana onnistuneesti kaksi muutakin huivia.
Ei rouvana olon aikaisia tähtihetkiäni.
Ne aikaisemmin pesemäni olivat mitä todennäköisimmin jotain akryylisekoitetta, koska tämä (ilmeisesti aito) villainen huivi ei tykännyt peruspesusta ja neljästäkympistä. Yhtään.
Hetkellisesti koin jopa huojennusta; "yksi huivi vähemmän!" (paljastan myöhemmin lisää huivikokoelmastani) jota kuitenkin seurasi pitkä huokaisu ja ajatus "Höh, sinne meni hyvä huivi". Olisi vaan pitänyt tyytyä tuulettamaan se. En kuitenkaan uskonut, että saisin tuulettamisella vuosien pinttynyttä pölyn hajua pois, joten tässä ollaan.
Miten villahuiveista saa pois sen oksettavan tunkkaisen pölyn, lian ja vanhan hajuveden hajun?
Eräs lempihuiveistani koki viime kesänä kovia, kun jouduin kietoutumaan siihen juhannusnuotiolla. Siihen pinttyi järjetön savun haju, jota sitten yritin "raikastaa" hajuvedellä. Voitte kuvitella, että alkuraskauden aamukuvotuksen aikaan tämä ei ollut mitenkään hyvä idea. Pistin huivin useamman kerran pakastimeen toiveissa jotenkin ihmeellisesti jäädyttää hajut pois, mutta ei - kun huivi oli jälleen huoneenlämpöinen, se haisi ihan yhtä pahalle kuin aikaisemminkin.
Nyt huivista on haihtunut haju pois, tai sitten olen vaan tottunut siihen (toivottavasti asia ei ole näin, tai sitten aiheutan kanssaeläjille epäilemättä tuskaisia, savun- ja karpalonhajuisia hetkiä liihottaessani ohi kyseinen huivi kaulassa).
Positiivista tässä jutussa on se, että pesin pyykkiä. Tein lisäksi ruokaa ja siivosin keittiön kaapit (vaikkakin vaikeatöisin jäi toiselle päivälle). Vapaapäivänä. Hyvä minä.
Illalla kävimme pitkästä aikaa kävelyllä. Kylmä oli; talvitakki ei ollut yhtään liikaa (ja se mahtui vielä kiinni, jihuu!). Ilma on ihan vallattoman raikas kylmyyden vuoksi, mistä nautin täysillä. Värikkäät lehdet aiheuttavat ihastusta myös pimeässä.
Lisäksi teki mieli taas leipoa, mutta hitto (!) kun ei saisi herkutella. Ei minun tee mieleni leipoa mitään tylsiä, terveellisiä ruokia! Suklaamoussea, suklaa-juustokakkua, mokkapaloja, maailman parhaita suklaakeksejä...
Huomaatko jonkun yhteneväisen teeman?
Eikö leipomisen vaivannäöstä voisi saada palkinnoksi yhden herkuttelukerran, jolloin mikään ei varastoituisi? Se olisi enemmän kuin reilua.
Ostin Maraboun 86% tummaa suklaata levyn ja söin siitä päivän aikana kuusi isoa palaa. Illalla levitin vielä pahimpaan himoon suklaantuoksuista vartavoita iholleni.
Oi voi, miksen voi himoita vaikka kurkkua?
Kävin myös eilen Muumien kanssa Rivieralla.
Elokuva oli miellyttävä; en sanoisi "hyvä", mutta lyhykäisyydessään vallan viihdyttävä. Musiikeista plussaa, samoin väreistä. Aprikoosin väreissä loistava Rivieran taivas oli piristävä ja hymyilyttävä. Muumeilla oli heille sopimattomat äänet, muumipappa kuvattiin melko alkomahooliin menevänä ja Mymmeli typeränä miesten perään huokailijana. Silti voin suositella leffaa Muumien ystäville, kunhan katsoja ymmärtää olla vertaamatta lopputulosta TV2:n Muumeihin.
Eikun kohti uutta viikkoa akut ladattuina!
Muistathan nautiskella.
PS. Taivas on vitivalkoinen. Eikö ilma olekin juuri sellainen, että minä hetkenä hyvänsä saattaa otsalle leijailla pieni lumihiutale?
Kommentit
Lähetä kommentti