keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Rakkauspakkaukset

Kuulun heihin, joita ärsyttää sananväänteet kuten "rakkauspakkaus", "masuasukki" ja "raksupaksu" - siksipä sellainen otsikkona tällä kertaa. Ja siksikin, että pari pakkausta on tupsahtanut talouteemme ihan lähiaikoina;

isyys- ja äitiyspakkaukset, jotka väistämättäkin aiheuttavat hivenen rakkauden tunteita.

Isyyspakkauksen rakensin rakkaalleni isänpäivän kunniaksi. Muuten emme tietenkään vielä viettäneet isänpäivää (vaan myhäilimme sille ajatukselle, että vuoden päästä rakkaani saattaa jo hyvinkin kuulla aamulla ensimmäisenä sanan "isi") mutta halusin jotenkin muistaa tulevaa isää, joka jo kovasti odottaa alkavaa taivaltaan.

Rakentamani Isyyspakkaus sisälsi seuraavat:
  • 2 kpl lahjakortteja (ajalle ennen lapsen syntymää ja jälkeen syntymän; lahjakortit virkistävään kasvohoitoon sekä treffi-iltaan vaimon kanssa)
  • Oluttölkin viilentäjä varpajaissaunaan
  • Selviytymistarvikkeita varpajaisten jälkeiselle aamulle;
    MultiVita –pore, kahvipaketti (makuna ”Irish Coffee” muistuttamassa edellisillan hauskuudesta), virkistävä kasvonaamio sekä Drops of Youth –tehotiiviste kasvoille
  • Huffington Post –lehden ohjeet tyttölapsen isälle
  • Body, pitkähihainen, koko 50 tekstillä "i (heart) papa"
  • Käsidesi sotkuisiin hetkiin
  • Korvatulpat hetkiin, jolloin toivoisit olevasi muualla
  • ”Do not disturb” -kyltti vanhempien kahdenkeskisiä hetkiä varten (tai ehkä jopa pelkästään isälle, joka joskus kaipaa hetken omaa aikaa)
  • Lista tärkeistä puhelinnumeroista:
    Yleinen hätänumero, myrkytyskeskus, Terveystalo, KYS päivystys, Yliopiston Apteekki, neuvolahoitaja ja neuvolan päivystys, kriisipäivystys lapsiperheille, vaimo (koska se voi paniikissa unohtua), appiukko, anoppi, äiti


Edellisviikolla se sitten saapui, ihan yllättäen (kun olin jo miettinyt, että olinko täyttänyt hakemuksen varmasti oikein ja tahallisesti yrittänyt unohtaa koko asian, ettei odotus kävisi liian jännittäväksi);
äitiyspakkaus.
Minulle!? Meille! Kääk. Ihanaa. Pelottavaa.
Meille muuttaa joku, joka kohta käyttää näitä kaikkia.

Pienen kämppiksen muuttolaatikko näytti hassulta makuuhuoneessa. Ei tätä vieläkään meinaa uskoa.

Äitiyspakkauksen sisältö ei ollut yllätys, koska olin jo (tietenkin) googlannut tämän vuoden mallin ja selvittänyt sisällön etukäteen. Yllätyin silti siitä, miten moni "ällöttävän räikeä" vaate näyttikin ihan kivalta. Kestovaippojen tarrakiinnitys herätti huvitusta ja ihmetystä - "Öö, miten päin? Hetkinen... Eiku... ??" Ne siis eivät todellakaan olleet samanlaiset kuin tavan vaippojen tarrat, vaan jotkut akrobatiaa, teknistä silmää ja mielikuvitusta vaativat special-kiinnikkeet, jotka hetkeä myöhemmin kaduin avanneeni. No, ehkä pakkauksessa oli niille ohjeet, en katsonut. Vaippojen laiton harjoittelu ehkä valmentaa siihen kärsivällisyyteen, jota kestovaippojen käyttö muutenkin vaatii (ohje: "ravistele uloste vessanpönttöön ja säilytä vaippaa ilmavasti pyykkikorissa..." Siis pyykkikorissa kakkavaippa?)...

Viikko sitten arvio pikkukaverin koosta oli lähemmäs 1400g. Pituutta päästä peräpäähän oli noin 28cm. Ei ihme, että vatsa muljuaa jo välillä tosi hassuihin asentoihin (yleensä illalla iltapalan jälkeen).
Tasan viiden viikon päästä istutaan uuden vuoden saunassa, ja minulla on takana ensimmäinen äitiyslomapäivä.
VIISI VIIKKOA. Sehän menee näissä joulunajan hulinoissa kuin siivillä.

Haaveena pikkujoulukautta varten olisi joku säkenöivän hemaiseva juhlamekko. Saa nähdä moniko kaunis kolttu sujahtaa päälle. Saisi luvan olla sellainen, josta nuo soon-to-be-imetysvälineet eivät pursuisi ulos tai sivusiivekkeet (a.k.a. "los allis") saisi turhan isoa huomiota osakseen.
Toisaalta ne yhdet pikkujoulut, jotka on jo suunnitteilla, menee kalsareissakin. (Tästäkö se alamäki alkaa?)

Lopuksi on pakko levittää ilosanomaa, vaikkei aihe mitenkään liity edellisiin:
Jos olet haaveillut lopettavasi tupakoinnin (mitä me monet ei-tupakoitsijat hartaasti toivomme) mutta et ole onnistunut, tsekkaa tää: http://www.bazarforlag.fi/kirjailija/allen-carr/5218
Viime viikolla yksi erityisen onnellinen asiakas kertoi olleensa kohta kaksi viikkoa ilman tupakkaa, eikä ole kuulemma tehnyt kertaakaan mieli polttaa, vaikka tupakkavuosia on takana monta. Hänen elämänsä oli täysin muuttunut ja ostaessaan kaksi uutta hajuvettä hän leijui pilvissä siitä faktasta, että tuoksui nyt hyvältä.
Tätä ilosanomaa on siis pakko jakaa eteenpäin.
(Hyvä joululahjavinkki tuo "Vihdoinkin vapaa tupakasta" -kirja siis, jos lähipiirissä elää sauhuttelija ;))

Kuulemisiin!



maanantai 17. marraskuuta 2014

Tämän päivän kaikki ihana

Facebookissa kiertävä Kiitollisuushaaste tavoitti minutkin. Haasteen tarkoituksena on listata viiden päivän ajalta viisi asiaa joista on sinä päivänä ollut kiitollinen. Tänään on haasteeni viimeinen päivä, ja koska jo alkuiltapäivästä minusta tuntuu siltä, että voisin listata kiitollisuudenaiheita useamman, päätin omistaa tälle viimeiselle haastepäivälle vallan oman kirjoituksen.
(Näin kai kiitollisuuteen keskittyminen toimiikin, olen joskus jostain lukenut; kun alkaa keskittyä kiitollisuudenaiheisiin päivittäin ei niitä pian tarvitse miettimällä miettiä, vaan ihmismieli alkaa automaattisesti keskittyä positiivisiin asioihin ja lykätä aivoissa syrjemmälle negatiiviset.)

Kukapa ei olisi kiitollinen elämän perusasioista - kodista, perheestä, työstä, lämmityksestä, puhtaasta raanavedestä, jokapäiväisestä ruuasta, vaatteista, rauhasta, terveydestä. Haasteen tarkoitus oli mielestäni kuitenkin se, että koska kiitollisuudenaiheita listataan monena päivänä, täytyy jokaisessa päivässä nähdä uusia juttuja, joista voi olla kiitollinen. Viiteen peräkkäiseen päivään ei välttämättä mahdu yhtään ihan kaamean hirveää päivää, mutta väistämättä joku päivä on toista parempi. Kiitollisuudenaiheita on silti kaivettava molemmista päivistä yhtä monta.
Positiivisiin asioihin keskittyminen pitäisi olla meille kaikille jokapäiväistä.
Vältyttäisi monelta mielipahalta, sairaudelta ja katkeruudelta.

Mikä siis tänään saa minut puhkeamaan kiitoksen lauluun?

1. Myöhäinen herääminen kolmanteen peräkkäiseen vapaapäivään.
2. Aamuinen jooga, kun olo kehossa on tukkoinen. Sain äidiltä lahjaksi äitiysjooga-kirjan ja -DVD:n. Puolen tunnin avaava ja rentouttava joogatuokio on just sitä, mitä kaipasin.
3. Maittava ja terveellinen aamupala rauhassa lehteä lukien. Joogan jälkeen ei tee mieli pipareita, jotka houkuttelevat ruokapöydällä. Kiitos.
4. Kasvohoito, jonka alkusyksystä lunastin puoleen hintaan Grouponilta. Petosella sijaitseva Hyvän Olon Salonki on helppo löytää, ja saan parkkipaikan ihan salongin edestä. Yllätykseksi vastassa on vielä tuttu hoitaja. Hyvä palvelu, tänne tulen toisenkin kerran.
5. Kirkasvalolaite, joka painaa alle kilon ja jonka saan heti otettua käyttöön kun pääsen kotiin. Innostuksissani maksan laitteesta 30€ enemmän kuin mitä luulen, minkä huomaan vasta kotona. Olen kuitenkin niin onnellinen siitä, että kaikkien näiden pimeiden vuoksien jälkeen minulla on kirkasvalolaite, että harkitsen silti vakavasti laitteen pitämistä.


Mitäs muuta ihanaa?
Talvinen keli, joka ei ole liian kylmä. Valesypressit, jotka epäilyttävästä nimestään huolimatta ihanasti joulustavat ikkunalaudan tunnelmaa. Uudet sähköhammasharjan päät. Se, että kaupasta saa jälleen klementiinejä, niitä parhaita "mandariineja". Julie Londonin ihana jazz-kokoelma "Julie is her name / Julie is her name vol. 2", jonka monen vuoden jälkeen "löysin" levyhyllystäni ja jota voisin nyt soittaa taas 24/7.


Kiitollinen olen myös siitä, että vaikka minun tekee mieli suklaata ihan koko ajan, olen saanut pidättäydyttyä siitä erossa jo kohta kaksi päivää. Työpaikalla odottaa huomenna pätkis-pussi. En tiedä mitä sille tekisin, varmaan pakko piilottaa jonnekin ja käydä hakemassa korvikkeeksi pieni raakasuklaapötkö. Raakasuklaatahan ei lasketa suklaaksi, josta on pysyttäydyttävä erossa. Mitä sitä nyt itseään ihan liiallisuuksiin kiduttamaan.

Uudessa Divaani -lehdessä on muuten monisivuinen Suklaa -extra. Tosi sopivaa. Varoituksen sana kaikille muille chocoholisteille.
Ehkä tuo kirkasvalolaite auttaa tässä asiassa? Sokerinhimohan johtuu monesti (heroiiniriippuvuuteen verrattavan riippuvuuden lisäksi) väsymyksestä. Katsotaan viikon jälkeen onko tilanne parantunut.

Keskustelu eilen ystäväni kanssa:
Minä: "Tiedäthän kun kaikki aina sanoo, että ´ethän ainakaan osta mulle joululahjaksi suklaata´?"

(Ajateltu jatko lauseelleni ystäväni päässä: "Niin että tänä vuonna sitten OIKEASTI tarkoitan sitä.")

Minä: "...niin sitä vaan että tänä vuonna mulle SAA ostaa sitten sitä suklaata!"

Valoisaa, tunnelmallista, havuntuoksuista ja konvehtimaisen samettista viikkoa sinulle!



perjantai 7. marraskuuta 2014

Raskauskuulumisia

Kolmepäiväinen minilomani hujahti nopeasti, ja ai että se teki hyvää! Työhön paluukin oli mukava; myymäläpäälliköiden joulukokous Helsingissä. Eihän semmoinen päivä työltä tunnukaan.


Tänään miettiessäni mistä löytäisin saumattomat alushousut kun vanhat alkavat puristaa punaista rantua alati kasvavan vatsani iholle, tajusin, että kahdentoista viikon päästä meillä on vauva.
Kohta mennään jo viikoilla 30+. KÄÄK!


Meillä ei ole vielä mitään hommattuna. Pinnasänky, hoitopöytä, vaunut, talvivaatteet vauvalle (äitiyspakkauksessa ne on tosi isot vastasyntyneelle), verhot sängyn ylle (siihen tulee sellainen kehikko), tutit (pidike kyllä löytyy), vaipat, pumput (julkeanko käyttää sanaa "rinta", vai olenko turhan häveliäs) ja lisäksi ehkä kymmenen muuta juttua, jotka eivät ole edes vielä tulleet mieleen - kaikki hankkimatta.
Ainiin! Turvaistuin autoon! Onhan se penska jollain keinolla saatava sairaalasta kotiin. Tuskin lähden tarpomaan lumihangessa vaunujen kanssa kotiin toipuessani elämäni suurimmasta urheilusuorituksesta.


Aina painoani tarkkailleena viikoittainen punnitus alkaa olla pelottavaa puuhaa, mutta onneksi syy painon nousuun on näkyvä; kova jalkapallo, jonka takaa juuri ja juuri pilkistää vaa´an hikoiluttava luku. Toisaalta tyynnyttelen itseäni sillä ajatuksella että seitsemännen raskauskuukauden alussa painan edelleen vähemmän kuin joskus pahimpina pullanpopsimisaikoinani. Neuvolastakin sain palautetta, että hyvin on mennyt. Jos tämä viimeaikainen +300g / vko -tahti jatkuisi, niin pysyisin hyvin henkilökohtaisessa painonnousutavoitteessani. Fingers crossed ja porkkanaa naamaan.


Suuria tai erikoisia raskaudenaikaisia ruokahimoja ei ole tullut, mutta kaikenlaiset kakut ja leivonnaiset pyörivät kyllä päivittäin mielessä. Yleensä minulle on tullut makeasta helposti huono olo, mutta nykyään tuntuu ettei kakkukiintiö täyty läheskään niin helpolla. Suklaata voisin myös syödä päivittäin. Onneksi järki tulee tässä vaiheessa mukaan peliin.


Saumattomien alushousujen lisäksi olen alkanut haaveilla uusista työkengistä, vanhoihin kun on jo painautuneet jalkapohjien kuvat. Toiset työkengät taas ovat niin hiostavat, ettei niissä voi viettää kuin pienen ajan kerrallaan. Toiveena olisi sellaiset pumpulista tehdyt, painottomat jalkineet, joista aina pysähtyessä nousisi piikkimattopohja. Ajoittainen värinätoiminto voisi myös olla mukava, sellainen hierova. Ehkä kantapään kohdalla voisi viidennen jalkeillaolotunnin jälkeen käväistä semmoinen botuliinipiikki, joka lamaannuttaisi tunnon kivistävistä kantapäistä. Jos tiedät mistä tällaiset voisi hommata, niin vinkkaa!


Vihreä tee, ikuinen rakkauteni, on auttanut myös raskausaikana. Juon kaksi kupillista päivässä. Tee auttaa virkeystilaan, turvotuksen tunteeseen ja (uskoakseni) kasvojen ihon kuntoon. Kaiken maailman finni-stickit ja aspiriininaamiot on kyllä tullut testattua tämän ajanjakson aikana, ja välillä iho olikin jo taas hyvänä. Sitten söin kahden päivän aikana kokonaisen Fazerin maitosuklaalevyn. Not a good idea.
Nyt muuten harmittaa etten ehtinyt käydä täydentämässä teevarastojani Helsingissä Théhuoneella. Täytynee käväistä Puijonkadun Fadossa. Kaupasta ostetut teelappuset menettelevät paremman puutteessa (ja on niissäkin eroja), mutta hyvin pian teen ystävä alkaa kaivata jotain aidompaa. Sääliksi käyvät he, jotka eivät ymmärrä teen ihanuutta, koska eivät ole päässeet maistamaan oikein haudutettua kunnon teetä!


Parhaiten tällä hetkellä kasvojeni iholle toimivat Body Shopin Tea Tree -öljy, saman sarjan finnistikki sekä Acon Spotless Overnight -tahna, Body Shopin Moisture White -puhdistusjauhe aamuputsarina, Beautifying Oil päivävoiteen sijasta sekä Overnight Serum-in-oil yötuotteena. Ihoni rakastaa öljyjä tähän aikaan vuodesta! Tietysti teen myös kuorinnan ja naamion keskimäärin kerran viikossa, ja tällä hetkellä ovat käytössä Tea Tree -kuorinta sekä ihohuokosia avaava mineraalinaamio, molemmat Bodarilta.
Vartalon iholle ihanimpia ovat vartalovoit sekä vertaansa vailla oleva kaakaovoipuikko, joka on suunniteltu ennaltaehkäisemään raskausarpia. Ihanalle valkosuklaalle tuoksuva kaakaopuikko leviää hyvin (kun vähän lämpiää ihoa vasten) ja kun käsiä tajuaa olla sotkematta väliin eli levittää suoraan puikosta on tunne ihanan rasvaton, vaikka puikko onkin kokonaan vedetön eli ihan tuhtia tavaraa. Valitettavasti tätä tuotetta ei taas olla saatu pitkilleen liikkeisiin; sen kanssa on kesästä asti ollut saatavuusongelmia. Jospa taas pian saisimme sitä kuorman mukana Body Shopeihin.


Talvitakin hankinta on suunnitelmissa päivittäin, kunnes täytyy valita kirpparilla kiertelyn ja jalkakylvyn väliltä työpäivän jälkeen. Arvatkaa, kumpi voittaa?
Mama-malliston syystakin alle onneksi mahtuu vielä pitkähihaisen lisäksi villapaita. En silti voi lykätä asiaa enää kauaa - tuskin nämä leudot (mutta jo jäätävältä tuntuvat) -2 asteen pakkaset kauaa kestävät.


Uskomatonta, että on jo perjantai!
Nautinnollisia vapaapäiviä, mikäli sinulla sellaiset on edessä, ja meille työmyyrille tsemppiä ja valoa hämäriin päiviin.


7 viikkoa jouluun! ;)





lauantai 1. marraskuuta 2014

Minilomalla

Vuoden pimein aika lähestyy.
Kuu kurkkii ikkunasta, voi polttaa kynttilöitä ja sytyttää tuoksulyhdyn, kokkailla lohturuokaa, ostaa suklaakonvehteja ja ehkä jo maistella vuoden ekat glögit.

Tämä rouva viettää tänään Pyhäinpäivää rennosti hengaillen, kotia siivoten ja illan työpaikkabileisiin valmistautuen. Olen ollut taas niin kiireinen ja väsynyt, että pelkkä ajatus siitä, että minulla on aikaa pestä kylpyhuone, käydä vaikka kävelyllä tai lukea lehtiä saa keveyden tunteen valtaamaan koko kropan.
Aloitinkin päiväni raahaamalla untuvapeittoni sohvalle ja viettäen hetkisen höyryävän teekupposen, suklaaviinerin ja Lord & Lady Granthamin seurassa Downton Abbeyn käytävillä.


Uusi työnkuvani on ollut minulle erittäin mieluinen; tekemistä on riittänyt ja to do -listojen pinkka saa uuden palan paperia seurakseen päivittäin (miten ihanaa onkaan suhia viereen se "done" -merkki) mutta jokainen päivä töissä on ollut mielekäs ja haastava. Kunpa vain kroppa pysyisi mielen ja tekemisenhalun tahdissa. Minua turhauttaa se, etten fyysisesti voi enkä jaksa tehdä niin paljon kun haluaisin, ja toisaalta harmittaa se, että harmittaa; raskausaika on kuitenkin lyhyt aika naisen elämässä, ettei silloin pitäisi ajatella sitä, että "jaksaisinpa tehdä enemmän töitä".
Minulla sattui kurjasti nämä kaksi elämän hienoa aikaa päällekkäin; esimiehen työ ja raskausaika. On vaikeaa välillä ajatella sitä, että pitäisi ottaa iisisti, kun mielessä laukkaa sata asiaa, jotka pitäisi muistaa hoitaa - ihan kun jo itsessään kaikki äitiyslomaan liittyvä ei olisi semmoista "kaipaan sihteerin" -materiaalia. Tämäkin vaihe on kuitenkin vaan kasvun mahdollisuus itselle aikuisena ihmisenä; on opittava jonglööraamaan useamman pallon kanssa samanaikaisesti, priorisoimaan ja delegoimaan. Mutta ajatus siitä, että tekisin tätä työtä, kasvattaisin samalla kahta-kolmea lasta, kävisin jumpissa, näyttäisin aina hyvältä ja jaksaisin vielä olla hyvä vaimo - miten jotkut naiset pystyvät siihen?!

Kaipa kaiken oppii handlaamaan, pikkuhiljaa. Toiveissahan itselläkin olisi tällainen idylli; kokopäiväinen työ, pari lasta, mies, asuntolaina ja ihana koti. Mutta nyt, puolisonsa kanssa kahdestaan vuokralla asuvana, töitä tekevänä ja vasta kaikesta haaveilevana ja silti täysin rättipoikki puoli-zombiena iltaisin kulkevana en ihmettele enää yhtään niitä äitejä, jotka lähtevät välillä ulos ilman meikkiä tai tilaavat perjantaina kotiin perhepizzan.

Olen kolmen päivän minilomalla, ja kiitollinen siitä, etten sairastunut flunssaan, vaikka siltä vähän viikolla vaikutti. Rentoutumista, parit juhlat ja reissu Helsinkiin joulukokoukseen - mukava pieni irtiotto!

Nautinnollista viikonloppua!

PS. Luin Vauva -lehdestä, että lantionpohjan lihaksia pitäisi alkaa säännöllisesti treenaamaan viimeistään silloin, kun tulee raskaaksi. Miten joku muistaa?! Ähertää "pissiä pidätellen" jossain tiskin takana kasvoillaan ummettunut ilme. Hitto, missä vaiheessa tässä ehtii jotain kuntoa kohotella "että on sitten helpompi palautua synnytyksestä"? En ole moneen vuoteen urheillut näin vähän. Toivottavasti lapselle ei jotenkin siirry tällaiset raskaudenaikaiset, madonkaltaiset liikkumistavat. Näytän nykyään lenkillä käydessäni ihan yhdeksänkymppiseltä mummolta; "Ai, ai! Ei niin kovaa, nyt supistaa".
Peukut heille, jotka ovat "elämänsä kunnossa!" raskausaikana. Menkää metsään, te täydelliset naiset. Minä menen makuulle.

PPS. Onneksi teen sentään seisomatyötä...