torstai 12. maaliskuuta 2015

We have a name!

We have a name, people, we have a name!

Vihdoin! Voi hyvänen aika, mikä duuni.
Ajoituskin on aika nappi; enää reippaat kaksi viikkoa ristiäisiin.

Miten vaikea päätös voikaan olla toiselle nimen antaminen. Maailmassa on sata ihanaa tytön nimeä, joista piti valita sellainen, joka käy sekä meidän molempien suuhun että pienokaisen (suloistakin suloisempaan) pärstään ja luonteeseen; nimi, joka on sukunimen kanssa "samaa maata" - esimerkiksi melko siniverimäinen (tai suomenruotsalainen) Alexandra + savolainen "-nen" -päätteinen sukunimi = big no-no; nimi, joka on edes jonkin verran kansainvälinen (niin, että tytön tunnistaa tytöksi nimen perusteella muuallakin kuin Suomessa), sellainen, josta on aina pitänyt ja vielä sellainen, ettei sitä ole samassa ikäluokassa joka toisella. Plus että siihen pitää olla helppo yhdistää muita kauniita nimiä sointuisaksi nimirimpsuksi. Nimi ei myöskään saa olla millään kielellä rivo, ja olisi kiva jos sillä olisi alun perin joku kaunis merkitys.
Huokaus.
Meiltä päätös vaati uskomattoman paljon päänrapsuttelua, valvottuja hetkiä yön pimeydessä (minulla), sanaharkkaa ja jopa pari tuskaista kyyneltä.
Joku ehkä suhtautuu asiaan hieman vähemmällä paatoksella. Minä en olisi voinut.

Luin jostain, että tilastojen mukaan Suomessa suurin osa nimistä päätetään aivan viime hetkellä, kun on pakko. En ihmettele! Pojan nimi olisi ollut huomattavasti helpompi päättää, koska 99% lähipiirissämme syntyneistä vauvoista on ollut poikia ja monet kivat nimet on jo viety, eikä suomalaisia pojan nimiä vaan ole niin monta kivaa kuin tytön. Lisäksi poikien nimiä karsiutuu muutama pois jo siksi, että meillä on toinen (perintö-)nimi jo valmiina eikä mikä tahansa sovi siihen.

Mutta nyt meillä on nimi, johon olemme molemmat tyytyväisiä. Tämä nimi oli yksi vaihtoehto jo raskausaikana, joten sitä on saanut makustella vähän aikaa. Oma suosikkinimeni ei sopinutkaan tälle lapselle läheskään niin hyvin kuin tämä, johon päädyimme. Oma suosikkini taitaa tulla toiseksi nimeksi (koska emme välttämättä saa enää toista tyttöä, jolle nimen voisi laittaa). On myös mukavaa, että päättämämme nimi on mieheni suosikki - eipähän pääse appiukko kettuilemaan ;D Heh.

Löysin kastejuhlaan muutaman kivan jutun eilen Amanda B:stä. Huomenna serkkuni tulee suunnittelemaan kanssani kakkua (hän on älyttömän taitava kotileipuri) ja muutama muukin henkilö on lupautunut leipomaan.
Ristiäisasu täytyisi vielä löytää, ja ilmeisesti vauvallekin pitää hommata joku juhla-asu (minä jotenkin kuvittelin että vauva on ristiäisissä ristäismekko päällä ja piste...) - pitänee taas ensi viikolla suunnata vaatekaupoille. Tavoitteena löytää itselle vaate, jossa on helpohkoa imettää, joka peittää pahimmat ja imartelee ihonväriäni.
"Broilerinkelmeä" - kevään uusi sävy joka on luotu kuvaamaan ihoani.


Sydänkranssi ristiäispaikalle

Pienet enkelinsiivet koristeeksi...

...ja kynttilänjalat, joihin voi vaihtoehtoisesti asetella myös kukkia.

Ihanaa päästä pian juhlimaan!
Edellisistä juhlista onkin jo aikaa...



perjantai 6. maaliskuuta 2015

Kun mammat Matkukseen eksyi

Ohhoijaa, jopas on vaikeaa löytää aikaa kirjoittamiselle! Kotona yksin (tai siis; kaksin) ollessa nukun, kun vauva nukkuu tai teen pakollisia kotihommia ja kun mies palaa töistä jatkamme pakollisia hommia yhdessä.
Tänään mies otti ylimääräisen vapaapäivän. Luksusta!

Vauva-arki tosiaan alkoi täysillä, kun mieheni palasi töihin toissa viikolla. Meillä on bébén kanssa ollut sekä hyviä että huonoja hetkiä; seikkailua onnen, epätoivon ja väsymyksen rajamailla. Ikävintä yksin kotona olossa on se, että et kertakaikkiaan pysty vastaamaan joka hetki vauvan tarpeisiin (olethan äidin lisäksi edelleen ihminen, joka mm. käy vessassa) mutta ikävää on myös se, ettet pysty jakamaan toisen kanssa päivän aikana tapahtuvia hassuja (tai ahdistavia) hetkiä.
Hassuja hetkiä, kuten sitä, kun vauva pääsee jälleen kerran tissille (tai sanotaanko "nahkarukkaselle" vähän tiheämmän imujakson jälkeen), pilkit itse janoisena ja kaikkesi antaneena ja vauvan käsi jää hihansuuhun kiinni niin, että sormista pystyssä on vain kesari. Siinä sulle kiitos, hah!

Tai ne maailman huvittavimmat "humalaisilmeet", kun silmät seikkailevat miten sattuu. Yhtenä aamuna murunen nukahti syötyään, mutta irrottautuessani letkautti laiskasti toisen silmän auki. Tämä oli erittäin huvittavan näköinen letkautus, joten naurahdin, ja mitä tekee murunen? Hymyilee leveästi ihan niinkuin olisi ollut vitsissä mukana! Miten ilahduttava hetki, vaikka silmän letkautushan oli täysin hallitsematon, ja hymy tuli hyvästä olosta ruuan jälkeen. Minulle se oli kuitenkin selkeä "äiti-tytär -moment".

Oma virkeystaso on huomattavasti parempi kuin kaksi-kolme viikkoa sitten. Käyn jo vaunulenkeillä, jaksan seurustella vieraiden kanssa vähän aktiivisemmin ja miettiä syömisiänikin (niin, siis miettiä; toteutus on vielä välillä ontuvaa). Kiharran kolmesti viikossa hiukset aina pesun jälkeen ja tämän vuoksi muina päivinä hiuksista ei tarvitse stressata (suoristusrautakiharat kun kestävät harjauksenkin), laittaudun ihan itseni ja mieheni vuoksi melkein päivittäin (ja yritänhän sentään päästä ulos joka päivä eikä tapoihini kuulu näyttäytyä julkisesti "walkerina" a.k.a. zombiena - ja trust me, sellaiselta näytän varsinkin nykyään ilman meikkipaletin piristystä).

Vitsi tähän väliin: Miksi kutsutaan tuoretta, univajeessa elävää isää?
Vastaus: "The Walking Dad".
Eh-eh.
("The Walking Dead" -sarjaa seuraavat tajusivat. Eivät ehkä revenneet, mutta tajusivat.)
Mieheni katsoi itseään peilistä eräänä iltana ja kysyi ääneen: "Häviääköhän nämä tummat silmänaluset enää ikinä?"
Je ne sais pas.
Minä luotan The Body Shopin Drops of Youth -silmänympärysihon tehotiivisteeseen ja tujakkaan peitevoiteeseen.

Ensimmäinen shoppailureissuni sans la bébé  tapahtui tällä viikolla. "Ah, miten virkistävää!", ajattelin. Aikaa itselle, oikein kunnon "reidaus" lempikauppoihin ja hirveästi kaikkea uutta ja ihanaa!! Kengät, housut, meikit, mekko ja korut ristiäisiin...

Puolitoista tuntia kauppoja kierreltyäni olin niin poikki että etsin vaistomaisesti nukkumapaikkoja H&M:n vaaterekkien välistä. Onneksi seuralaiseni on myös äiti ja väsähti ihan samalla tavalla.
"Minä näytän ihan humalaiselta, ihan punaset silmät!"
"No, minusta tuntuu kuin olisin humalassa. Järkyttävä kooma!"

Reissun tähtihetki taisi olla Halpa-Hallissa.
"Mitämitä?! Tulppaaninippu EUROLLA!! Mitämitä?!"
*rouvat hyökkää kukkien kimppuun*
"Nämä kyllä näyttää vähän siltä etteivät välttämättä aukea..."
"Hmh, no ihan sama, nämä on EURON!!"

Pienet on joskus rouvan ilot.

Shoppailureissu ei siis ollut kovin tuottelias. Rahapussi 1 - Rouvan ostoskassit 0.
Tai ei nyt ihan nolla, lähtihän sieltä mukaan kuuluisat tulppaanit, kosmetiikkaa, teetä ja nämä housut:


Harvinaisen trendikäs ostos meikänaikkoselta.

Ja se tee - se on oikeastaan hauduke. Nimittäin Mate-hauduke. Paljon kehuttu, piristävä ja terveellinen Mate. Sisältää runsaasti kofeiinia, C-vitamiinia ja antioksidantteja. Vaikken juo kahvia ollenkaan niin en kyllä ole huomannut parin kupillisen jälkeen eroa virkistyksen suhteen, mutta maku on mainio (omassani on lisänä kukkia ja hedelmiä) ja odotan innolla ihoa kirkastavaa vaikutusta.

Apuna "zombeilussa" on muutoin ollut mineraalimeikkipuuteri (ihana hehku) sekä TBS:n Drops of Youth -sarjan uusi yönaamio - ihana tuote!! Kosteutusta, kirkkautta ja pehmeyttä. Niitä tarvitaan. Tätä meinaan tankkailla iholle ennen ristiäisiä.

Tänään kävimme sushi-buffet´ssa Apajan "Kunpussa". Sushiiii! I´ve missed you!
Tarjonta oli suht monipuolinen ja hyvä eikä tarjolla olleeseen lämpimään ruokaan tarvinnut edes kajota, sen verran täyteen tuli pelkistä rullista.

Tein lounaan jälkeen vielä toisenkin "trendilöydön" tälle viikolle, nimittäin nahkarotsin.
Tekonahkaisen, tietty. Ja ale-rekistä. Just kun olin ajatellut että saattaisin vihdoin, kaikkien näiden vuosien jälkeen olla valmis nahkatakille.


Bring it on, spring!

Ensi viikolle lupailtiin kevätkelejä.
Can´t wait!!

Näiden tulppaanien kanssa ei ollut aukeamisogelmaa! Mielettömät! Sokoksen takaa uudesta kukkakaupasta.


PS. Rakkaamme on tänään 1 kuukauden ikäinen <3