keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Bloggaajan kotona - "The Real Life"

Liityin tällä viikolla "SAVON blogit" -ryhmään Facebookissa, ja siellä "Hulivilini" -blogin pitäjä haastoi meidät muut bloggaajat paljastamaan kotimme sellaisena, kuin ne oikeasti ovat; ei siis silloin, kun pölyt on pyyhitty, ikkunat pesty ja asetelmat kieli keskellä suuta mietitty.
No; minulle siisteys tarkoittaa mielenrauhaa, kuten jo aiemminkin todettu, mutta on meilläkin joka päivä sotkuista.

Aloitetaan makuuhuoneesta.

Sänky on useimmiten petaamatta, jotta sinne voi pujahtaa kesken päivänkin. (Nämä on muuten ne uudet lakanat, jotka ei todellakaan ole "farkunsiniset" niinkuin muistelin. Tai ehkä joidenkin karseiden kasari-farkkujen.)
Sänkypeiton paikka on lattialla. Jostain syystä se on helpoin paikka, kun illalla miettii (tai ei mieti)...
Puhtaat (ja useimmiten silittämättömät) lakanat odottavat jotakuta muuta kuin tätä kanantaluttajaa nostamaan ne paikalleen.

Tästä pääsemmekin olohuoneeseen.

Otapa teekuppisi ja istu sohvalle, ole hyvä. No, jonnekin sinne väliin. Verhon takaa muuten pilkottaa jotain hyvinkin tavallista, eli juomalasi. Ikkunalautaan on jo jämähtänyt teekuppirengas.
Ai mikäkö täällä tuoksahtaa? Ehkä se on tuo urheilutoppi, joka lenkin jälkeen jäi sohvannojalle puolen muun vaatekaapin viereen.
No täällä sentään tuoksahtaa ruusut. Mutta väisty, lounas! Rouva on pistänyt meikkibaarin pystyyn. Tässä kun on paras luonnonvalo ja pystyy kesken meikkileikkien vahtimaan beibiä.

Sitten eteiseen, joka vallan syöksee tervetuliassinfoniaa.

Jostain syystä hengarin löytäminen on mission impossible. Ja kun huivi vihdoin löytää tiensä hattuhyllylle...
...on se aseteltu näin kauniisti. Ja kah! Siellä on yks vapaa hengari! Tervetuloa, vieraat, toivottavasti teitä ei tule enempää kuin yksi kerrallaan! Ei kato tiiä millanen keli on huomenna joten esillä on kaikkiin keleihin sopivat takit. Ja kaikkiin niihin omat huivit. Ja varothan nuita koreja, ne saattaa milloin tahansa tippua päähäsi.

Vauvalle on rakennettu oma hoitonurkkaus eteisen ja vessan väliin.
 
Ai mikä vaipparoskis?

Tässäpä siis pala totuutta.

Vai onko?
Emmekö voisi ajatella, että tämä on sitä väliaikaista epätotuutta matkalla aitoon olemiseen? Minulla ainakin on "oma olo" vasta sitten, kun paikat on siistitty ja tavarat järjestyksessä.

Se, että valitsisin lapsilleni mieluummin vähän isomman ikäeron siksi, että edellinen osaa jo siivota jälkensä, kertoo ehkä jotain? Lastenhuone saa kyllä olla sotkuinen! Mutta illalla korjataan jäljet (jos joku huippu leikki ei ole kesken) eikä leluja ole muualla, kun tulee vieraita kylään. Tällä hetkellä, kun lastenhuonetta ei vielä ole ja vauva viihtyy kanssamme yhteisissä tiloissa, on leluja väistämättäkin olohuoneessa. Pääasiallisesti kuitenkin haluan, etteivät lasten tavarat valtaa koko asuntoa ja harmooninen tunnelma säilyy yleisissä tiloissa. Minun silmääni oikeastikin häiritsee tuo kelta-puna-oranssi viltti jolla vauva makoilee; stimuloi varmasti joo vauvan aivoja kaikki nuo värit mutta minulla se stimuloi vaan ärsytyskäyrää. Valkoinen pitsiviltti olisi paljon söpömpi! Mutta mitäpä en lapseni vuoksi kestäisi.

Ja onpahan taas oikeasti rouvalla "ongelmat".
Siitä mieleen tuleekin; olethan jo auttanut Nepalin hätää kärsiviä maanjäristyksen uhreja? Itse lähetin juuri tekstarin "LAHJOITUS" numeroon 16499 (Kirkon ulkomaanapu, 20€). Tee samoin tai keksi joku muu tapa auttaa. Maapallo on meidän yhteinen kotimme näiden siistien tai epäsiistien asuttamiemme kotien lisäksi. Gotta se the big picture!

Love,
Mrs. T

 


sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Lazy Sunday


Sunnuntai on edelleen minun lempparipäivä.
Ihana, unelias sunnuntai.

Rauhassa hyvän ruuan kokkailua. Haaveilua ja päiväunia. Hyviä elokuvia ja klassikkosarjoja. Kävelyretkiä ja kevään haistelua.


Kevät on tullut kotiinkin.
Tekee mieli pyyhkiä pois talven pölyt ja asetella tavaroita niin, että valo pääsee leikkimään niiden pinnoilla. Haluan eroon kaikesta turhasta roinasta ja hankkia tilalle uusia, mehukkaan värisiä kuoseja ja kodinpesuaineen, joka herättää aistit alkavaan kesään. (Harkitsen Pentikin uutta "Vadelma"-kuosia, ihastelen "Omenapuuta" ja tuoksuttelen Carlsonilla Laura Ashley -pesuaineita.)

Valkoisen värin rakastaja kaapii hyllynpohjalta Merimekon Tantsu-pöytäliinan ja asettelee sen päälle puuterin pussaamia, korallinsävyisiä ruusuja, kirpeitä sitruunoita (tärkeä raaka-aine keväisiin herkkujuomiin) ja keltaisen jättikynttilän.


Huomasin jokin aika sitten H&M Home´ssa ihanat, farkunväriset pussilakanat. Ihastuin.
Lopulta, koska ne tulivat melkein päivittäin mieleeni, päätin ne hommata.
Kohta silitän ne sänkyyn.
Illalla kietoudun.
Rakastan sinisen ja vihreän eri sävyjä. Ehdottomia lemppareita ovat pehmeä sateensininen sekä vedenvihreä. Erityisesti makuuhuoneessa nämä sävyt antavat rauhallisen tunnelman ja hyvän unen. Uudet pussilakanat sukeltavat mainiosti joukkoon.
Maalaisromanttisen tyylin lisäksi olen jo pitkään ollut todella rakastunut merelliseen sisustustyyliin, ja silmäni osuvat joka kerta senhenkisiin tavaroihin sisustuskaupoissa. Olen olevinaan hankkinut niitä kotiimme, mutta makkarimme yleisilme on edelleen... No, romanttinen.
On se tietysti saanut lähiaikoina jonkinlaista muutosta osakseen. 





Ehkä joku päivä omistamme meren (tai järven-)rantahuvilan, jonka saan sisustaa "Sea side" -henkeen.

Merellinen tyyli kiehtoo myös pukeutumisessa.
Aina kun pääsemme huhtikuuhun alkaa silmäni vaistomaisesti etsiä puna-valkoraidallista paitaa tai tummansinisiä shortsejä.
(Tai valkoisia tennareita, joita kadun jo teoriassa ja jätän hankkimatta. For now, at least.)

Olen muuten latkinut lähipäivinä vettä, johon olen leikellyt kurkku- sitruuna- ja limesiivuja, puristanut sitruunasta vähän mehua ja virkistänyt juomaa jäillä. Kokeilen seuraavaksi lisätä myös vesimelonia; idean sain tästä.
Tulee juotua enemmän vettä, kun tekee siitä "jännittävää". Suosittelen! Muista laittaa kannun suulle kelmua, niin jääkaapin hajut eivät tartu juomaan.

Laiskaa sunnuntai-iltaa muillekin!


PS. Jos tykkäät kuvistani voit seurata minua instagramissa @oonatee. Sain vihdoin tehtyä tilin ;)





torstai 16. huhtikuuta 2015

Kukkuu, kukkuu, pikku-lanttu nukkuu!

Päivityksen arvoinen tapahtuma: parina viime yönä meillä on herätty vain kerran. KERRAN! Jihuu! Ei sillä, että meillä olisi kukuttu öitä muutenkaan, vauva on herännyt kahdesti tai kolmesti yössä, lähiaikoina useimmiten kahdesti, mutta kyllä nekin heräilyt väsyttää. Yleensä kolmen maissa iltapäivällä alkaa tuntua siltä, että on ihan pakko nukkua päikkärit. Kevätkin (kaikessa ihanuudessaan) on aina väsyttänyt minua; lisääntyvä valon määrä ja niin edelleen.

Mutta siis KERRAN! Lippu salkoon. Otetaan tavaksi.

Meille on kyllä napsahtanut "vauvalotossa" itse suloisuus. Kaunis, hymyileväinen ja rauhallinen tyttö joka nukkuu, syö ja kasvaa hyvin. Viihtyy myös itsekseen valveilla ollessaan, nukahtaa ainakin useimmiten nukuttamatta, vastaa hymyyn, "juttelee" iloisesti, nauttii lauluista ja musiikista, nukkuu tai torkkuu aina vaunuissa (myös vähän kovemmassa metelissä) ja tarkkailee kiinnostuneena ympäristöään valveilla ollessaan.

Tottakai on myös huonompia päiviä. Niitä mahtuu joka viikkoon. Eilenkin tuntui siltä, että typy otti yön aikana nukkumansa ajan visusti takaisin päivällä; söi joka toinen hetki, kitisi ja ähki.
On renkaita silmien alla, kipeytyneitä selkiä, kiukkuisuutta ja turhautuneisuutta sekä väsymystä, joka tuntuu painavalta kuin ukkospilvi harteilla. Silloin lentelee joskus salamoitakin. Silmiä kirvelee aamulla eikä ne meinaa aueta millään vaikka olisi pakko. Astiat jää tiskipöydälle ja pöly pyörii nurkissa.
On kuitenkin yllättävää, kuinka nopeasti kestoväsymykseen tottuu, ja kuinka pian oikeasti pystyy jo toimimaan normaalisti. Muutamassa viikossa ollaan jo päästy jonkinmoiseen rytmiin; toki aina kun kuvittelet, että "vitsit, tämähän alkaa sujua!" niin tulee päivä, jona toivot että Maija Poppanen, "the nanny named Fran" tai vaikka ihan vaan joku virolainen au pair ilmestyisi oven taa ja hoitaisi homman.

On hetkiä, jolloin toivoisi, että pääsisi äitiydestä lomalle muutamaksi tunniksi, sekä fyysisesti että henkisesti. Fyysisestihän se onkin helpompi järjestää "kaikkiruokaisen" (tuttipullo, tissi, rintamaito, korvike, tutti) lapsen kanssa. Se on se huono omatunto, joka iskee, kun valitsee hurvittelun lapsensa sijaan.
No, paljoa ei ole vielä tullut hurviteltua; yksi saunailta takana, ja olin kuskina. Vauvalla oli iskä-ilta joka sujui oikein mallikkaasti. Äiskällä oli myös mukavaa, tosin kaksi kertaa 7,5 tunnin aikana maitojen pumppaaminen tuntui vähän turhauttavalta.

Osaan kyllä vaatia omaakin aikaa, kun sitä tarvitsen. Hieronnat, illallistreffit, shoppailukierrokset ja päiväunet ovat tällä hetkellä ykkösinä listalla, kun pitää valita mieluista omaa tekemistä.
Miten kevyt onkaan olo kierrellessä vaatekauppoja ilman vaunuja! Miten hyvältä maistuukaan jonkun toisen laittama ja lämmin ruoka. Hierojalla hävettää, kun kuola valuu siitä naamareiästä. Ja ne päiväunet niin, että vauva on jonkun toisen hoivissa - they´re heaven.

Siskoni Espanjasta on perheineen ollut meitä ilahduttamassa parin viikon ajan, ja kävimme eilen Maljapuron avoimessa päiväkodissa tutustumassa. Vauvoille oli laulu- ja leikkihetki, joka oli viisi kuukautta vanhemmalle serkkutytölle oikein mieleen; meillä taisi olla vähän liian nälkä. Ei paljon hymyjäkään irronnut, kuten normaalisti laulujen aikana. Taitaa olla vähän vanhempien lasten hommaa loppujen lopuksi tuollaiset yhteiset leikkihetket. Meidän tyttö taitaa lisäksi olla tyyppi, joka viihtyy paremmin pienemmässä porukassa, ainakin tällä hetkellä. Nauroimme myös, että klassiseen musiikkiin tottuneelle "Vitamiini-rap" voi olla turhan "lame" - "Beethovenia pöytään ja sassiin, pliis!". 
Meillä ei lastenlaulut paljoa soi muuta kuin äidin suusta. Ihmeen paljon sitä muistaa lauluja joita ei tiennyt muistavansa.

Pakkasin juuri pois pienimmät vauvanvaatteet. Niitä oli iso kassillinen.
Tuli haikea olo.


"Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan?"