keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Blogihaaste nro 2 - Bloggaaja imettäjänä

Varoitus! Tämä teksti sisältää imetysaiheista pohdiskelua sekä yhden kuvankin!
Aihe ei ole ihan kaikille.

Mutta miksi imetys ei ole edelleenkään asia, joka voitaisi käsittää samanlaisena arkisena toimintona kuin kahvinjuonti? Siksikö, koska ruokailuvälineenä on seksuaaliseksi käsitetty ruumiinosa ja siihen liittyvää tahatonta alastomuutta?
Ällöttää?
Suututtaa?
Nolottaa?
Stondaa?

Minä olen tätä mieltä: se on rinta. Ei penis, ei vagina. Jos ällöttää, niin kasva aikuiseksi. Se on viattoman vauvan (mahdollisesti) ainoa ruokailukeino. Jos suututtaa, niin mieti omia asenteitasi; ketä julki-imetys satuttaa tai loukkaa? Mikä asiassa suututtaa? Jos nolottaa, niin voi voi, se et ole sinä, joka siinä itsensä "nolaa". Eikun, hetkinen? Ja sulle, jolla heppi värähti: ulkoiluta, hyvä ihminen, sitä lemmikkikäärmettäsi hieman useammin.

Itsehän en ole vielä julki-imettänyt kertaakaan. Julki-imetykselle ei ole ollut tarvetta, koska emme ole olleet koskaan missään ulkona niin kauaa, että olisi tullut hätä. Mieluummin itsekin siinä tilanteessa hakeutuisin jonnekin rauhaisaan paikkaan tai ainakin käyttäisin harsoa verhona ihan siksi, että vauvani saisi ruokarauhan. Jos tissi sattuu vilahtamaan, niin hupsista vaan. En minä sentään hinkkejäni tuonne torille esittelemään lähde - kyse on hienovaraisuudesta ja tyylikkyydestä. Vaikka itse imettäjä olenkin, niin en minäkään ymmärrä sitä miksi paita pitäisi repäistä rehvakkaasti auki napit lennellen ja pullauttaa rynnäs tiskiin kuin mikäkin minuuttipihvi. Mutta annanko mieluummin tissini vilahtaa jos vaihtoehtona on lapseni naaman ja vaatteiden märäksi suihkuttaminen maidollani tai tilanteen muuten selkeästi vaikeuttaminen joutuessani peittelemään itseäni? Kyllä.
Arvostan kyllä rintoja edelleen niiden toisessakin merkityksessä, eivätkä ne minullekaan ole muuttuneet pelkiksi imetysvälineiksi; ne nyt vaan tällä hetkellä sattuvat olemaan tyttäreni ruoanvälittäjät.

Olen kokenut imetyksestä molemmat puolet. Se on turhauttanut, suututtanut, kyllästyttänyt, ahdistanut ja puuduttanut. Se jumiuttaa hartiat, lavat ja niskan aiheuttaen päänsärkyjä ja jännetuppitulehdusta. On päiviä, jolloin maito ei yksinkertaisesti tunnu riittävän, ja silloin tuntee olevansa maailman paskin äiti; ei pysty edes omaa lasta ruokkimaan! Tai kun vauva saa "rintaraivarit" eli huutaa käsittämättömästi rinta suussa eikä mikään auta - voi helevetti. Tai mikä siinä on, kun olet juuri astunut suihkuun aikeissa viettää rentouttava saunahetki, niin eikö hitto vieköön ala juuri silloin se huuto? Eikö me just äsken syöty? Minäkin olen ihminen! Kaipaan rauhaa, puhtautta, ruokaa, vettä, lepoa!

Mutta jättäisinkö silti imettämisen? Korvikkeitahan on olemassa, jopa meidän keittiökaapissa, ja meidän vauva syö kyllä pullostakin. Imetys on kuitenkin valinta, jonka minä teen.
Valitsen imetyksen, koska on vaikea löytää mitään niin hellyyttävää kuin lapsi tyytyväisenä rinnalla. On aivan uskomaton tunne, kun vauva on saanut vatsansa täyteen jollain, mikä tulee sinusta. Siellä jossain se vain muodostuu ja ruokkii rakkaasi! Antaa kivunlievitystä, turvaa, terveyttä, energiaa ja unta. Ja se imetyksen jälkeinen tyytyväinen hekottelu (vauvan, ei minun)... Priceless!
Onhan imetys myös sekä ekologinen että taloudellinen vaihtoehto; ruoka on aina mukana, aina lämmin, aina ilmainen. Se on hetki, jonka vain äiti ja vauva voivat jakaa. En ole missään vaiheessa kokenut välttämättömäksi täysimettää, mutta tajusin jossain vaiheessa, että kun lopetan imetyksen, niin minua ja vauvaani ei niin sanotusti sido enää mikään toiminta - vauvaa voi hoitaa samalla lailla ihan kuka tahansa muukin. Ja tästä vain meidän välisestä hetkestä en ole vielä valmis luopumaan.
Iik! Tissi!
 
Uusia äitejä kehottaisin olemaan vähän varuillaan Imetyksen Tuki Ry -kaltaisten imetystukiryhmien kanssa; niistä saa kyllä apua, jos ongelmia tulee, ja jos on itse hyvin fanaattisesti imetysmyönteinen niin niistä löytää kyllä takuulla ajatuksilleen tukea ja itsetunnolleen pönkitystä (TÄYSIMETTÄJÄT KUNNIAAN! Kunniamerkki rintaan! Paras äiti on kaikkensa uhraava äiti!) mutta meille muille, joille tärkeää on lapsensa hyvinvoinnin lisäksi myös oma hyvinvointi ja jaksaminen niin sanon, että tukea ja apua saa kyllä neuvolastakin.
Meillä mennään tällä hetkellä pääasiallisesti imetyksellä, mutta vauvamme saa satunnaisesti luomu-korviketta iltalisänä (kerta-annos, noin desi kerrallaan), jotta nukkuisi paremmin - ero on välillä parikin tuntia enemmän unta kerralla verrattuna täysimetykseen, sillä äidinmaito sisältää enemmän vettä ja on täten hiukan laimeampaa. Kukin tekee tyylillään, mutta minä en ainakaan nauti yöheräilyistä niin paljoa, etteikö yksi kerta yössä riittäisi, ja koen olevani parempi äiti, kun en ole jatkuvasti tajuttoman väsynyt. Aina tuntien eroa uniajassa ei kuitenkaan ole, joten menen aina tilanteen mukaan. Eilenkään korvikkeelle ei ollut tarvetta ja vauva nukkui silti viisi tuntia putkeen.
Vaikka itse imetys viekin yöllä enää noin 10 minuuttia kerrallaan, niin sen lisäksi on noustava juomaan, otettava maidonkerääjä toiseen rintaan, aseteltava alusta sängylle, nostettava vauva omasta sängystään viereen, pidettävä rinnasta kiinni että se pysyy vauvan suussa (joo, kaikilla vaan ei ole luonnostaan "imetystissit" eikä ne muotoudukaan :D) ja kun vauva on jälleen nukahtanut on nostettava hänet takaisin sänkyynsä, tyhjennettävä maidonkerääjä ja mahdollisesti käytävä vessassa (koska imettäjän täytyy juoda paljon). Meillä imetys ei siis todellaan ole vain "tissi suuhun ja krooh pyyh", kuten joillakin, jotka eivät täten koe yösyöttöjä varmastikaan niin uuvuttavina.

Mutta se omista imetyskokemuksistani. Tämän kirjoituksen tarkoituksena oli "normalisoida imettämistä", kuten "Äiti yrittää" -blogin pitäjä haastoi meidät muut bloggarit tekemään. Toivottavasti olen nyt täten kantanut korteni kekoon ;)
Älkäämme enää tänä päivänä kokeko (hassu sana) imetystä tai rintojen vilahtelua niiden ollessa ruokailuvälineinä mitenkään tabuna.

Keskustellaan. Väitellään. Ihmetellään.
Mutta ihastellaan.

Yksi maailman kauneimmista asioista, tuo imetys nimittäin.




2 kommenttia:

  1. Wau! Tästä aiheesta tunnutaan tekevän vain tulikiven katkuisia ja hampaat irvessä kirjoitettuja juttuja. Tämä on jotain ihan toista! Wau! Milk & Love!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Milk & Love, indeed ;D

      Poista