keskiviikko 20. toukokuuta 2015

...sillä kyllähän rouva haluaa päästä mahdollisimman pian terveellisiin mittoihin

"Kesäkuntoon" pääseminen raskauden jälkeen voi olla haasteellista, koska imetyksen aikana ei saisi laihduttaa. Laihduttamisen estelystä huolimatta sanotaan, että raskauskiloista tulisi päästä vuoden sisällä eroon, tai ne jäävät todennäköisemmin loppuiäksi.
What is a mom to do?

Olen löytänyt porsaanreiän: laihtuminen syömällä terveellisesti ja jättämällä herkut (ja pääruoilla "huonommat" hiilarit eli muut kuin kasvikset) pois. Olo on virkeämpi, kevyempi ja mieli parempi. Itsetunto nousee päivä päivältä, koska hyvien valintojen jälkeen on helppo taputtaa itseään selkään.

Olen herkutellut monesti viikossa Maraboun 86% suklaalla sekä Alpro Soyan suklaavanukkailla, nauttinut lasin tai pari punaviiniä silloin tällöin ja syönyt (tummaa) leipää palan tai kaksi, kun on tehnyt kovasti mieli. Sen sijaan syön harvemmin, koska tavallista, terveellistä ruokaa ei tee mieli napostella turhaan. Kunnon ruoka auttaa rakentamaan raamit säännölliselle syömiselle ja jopa skippaamaan syömisen silloin, kun ei oikeasti ole nälkä (tosin pyrin syömään 3-4 tunnin välein, ettei ruokaa tarvitsisi valmistaa hädässä ja nälkäisenä ja että maito riittäisi rinnoissa).

Vinkkinä siis sinullekin, joka tuskailet mammakilojen kanssa! Tämä tosin toimii minulla näin hyvin, koska normaalisti olen oikea herkuttelija ja herkkuja menisi varmasti joka päivä, jos en olisi löynyt 50 euron vetoa asiasta. Siinäkin hyvä vinkki. Harvemmin varmaan olisit valmis maksamaan 50 euroa kakkupalasta? Poikkeuksena meillä oli äitienpäivä sekä tulevana viikonloppuna tapahtuvat ystävän häät - mikä saakin minut miettimään, että pystyisinköhän loppuelämäni rajoittamaan herkuttelun ainoastaan juhlapäiviin? Miten ihailtava itsekuri! Ja todennäköisen toimiva ratkaisu - ei tuntisi jäävänsä paitsi mistään, kun on juhlan paikka, mutta herkuttelu pysyisi aisoissa.

Olemme myös ystäväni kanssa kuunnelleet hypnoosinauhaa laihdutuksen avuksi (hands up - I´ll try anything!). Nauhaa kuunnellaan iltaisin nukkumaan mennessä ja sen pitäisi auttaa tekemään elämässä parempia valintoja syömisen, liikkumisen ja elämästä nauttimisen suhteen.
Eipä tuosta ainakaan haittaa ole ollut, vaikka ei-vielä-todettu OCD:ni kärsii lauserakennevirheistä, ajoittain virheellisestä suomen kielestä sekä vääristä painotuksista (tämä ilmeisesti kuuluu hypnoosi-puheeseen ja on tahallista) ja jään mielessäni korjaamaan lauseita oikein... Monesti myös huomaan ajattelevani muita asioita kuunnellessani enkä täten pääse rentoutumaan. Hyvä olisikin varmaan hengitellä ensin muutaman kerran syvään ja aloittaa kuuntelu sitten.

(Nukahtamisongelmaisille välivinkki! Syvään hengittely kuulostaa ihan tauno-vinkiltä - duh - mutta toimii: joka kerta, kun olen hengitellyt nukkumaan mennessä syvään ja onnistunut keskittymään vain hengitykseeni olen herätessäni tajunnut nukahtaneeni hengittelyyn, vaikka olisin sitä ennen pitkäänkin pyörinyt unettomana sängyssä.)

Hypnoosinauhan voit ostaa osoitteesta www.verkkovalmennukset.fi (itselläni linkki sakkaili nyt kun kokeilin, toivottavasti saat halutessasi toimimaan).

Mitä liikuntaan tulee, niin huomaan sen selkeästi vaikuttavan sekä mieleen, vatsan hyvinvointiin että vaa´an lukemiin. Lenkkeily ja venyttely ovat ainoat urheilumuotoni tällä hetkellä - tosin olen jo kaivanut jumppapallon esiin kaapista ja jopa käyttänyt sitä kerran. Toistoa suunnitellaan par´aikaa.
Liekö sitten hypnoosinauhasta johtuen olen myös nauttinut ulkoilusta ja luonnosta vielä entistäkin enemmän, vaikka olin jo aikaisemminkin sitä kenties jopa rasittavaa "Kato!! Miten vihreetä! Mikä veden väri! Miten ihanan raikas ilma!! Oota, otan kuvan!!" -tyyppiä.


 
Hyötyliikuntaakin tulee huomaamatta; kolmikuinen vauva kun ei ole enää ihan sitä kevyintä kanneltavaa. Meidän tyttö lisäksi viihtyy nykyään paljon paremmin sylissä kuin aikaisemmin ja vaatii myös enemmän seurustelua ja viihdyttämistä. "Kahvakuulatreeniä" tulee siis omasta takaa - kun välillä miettii, miksi huimaa, niin vastaus ilmenee viimeistään hierontapöydällä, kun kyyneleet valuu yhteenpuristetuista silmistä ja kuola yhteenpurevien hampaiden välistä hierojan availlessa lihaskalvoja.
Au.

Kuten rakastuminen, ihastuminen johonkin tiettyyn asuntoon näyttää vaikuttavan minuun syömähaluttomuutena. Haaveillessani parvekekukista, pihaistutuksista ja uuden kodin sisustuksesta täytyy minun välillä jopa muistuttaa itseäni syömään. Innokas mieleni tekee suunnitelmia vielä illallakin Minkkisen (a.k.a. "hra hypnoosin") kehottaessa minua juomaan "paljon, paljon, paljon VETTÄ; ihanaa, raikasta vettä". Liekö tämä fanaattisuus saa päätöksensä vasta, kun jostain kohteesta tehdään kaupat.

Kyllä - vedenjuontini on lisääntynyt.

Aiemmin pohtimani herkuttelun rajoittaminen juhlapäiviin saa minut kuitenkin miettimään; miten tehdä rajoittaminen lapsen nähden niin, ettei lapsi kiinnitä siihen turhaa huomiota? En missään nimessä halua, että lapsi tajuaa äidin laihduttavan. "Äiti syö terveellisesti" on paljon parempi mielikuva. Kuitenkin haaveilen tyttäreni kanssa yhdessä leipomisesta - pystyisinkö sitten rajoittamaan herkutteluni pelkkään maisteluun? Tämä kuulostaa varmasti ihan naurettavalta heistä, joiden on helppo hillitä omia syömisiään, mutta minulle herkuttelu on kuin päihteiden käyttö ongelmaiselle: "putki" jää päälle todella helposti. Ja jos lapselle tulee kuva, että äiti syö terveellisesti eikä tällöin syö yhdessä leipomaamme pullaa, niin miksi äiti tarjoaa pullaa minulle? Eikö äiti halua, että minäkin syön terveellisesti? Tämähän on problemaattista!

Tärkeintä minulle on, että lapsemme saa syömisistä sen kuvan, että ruoka on tarkoitettu polttoaineeksi, nautinnoksi ja ravinnoksi. Että ruoka-ajat ovat perheen yhdessäoloa ja osa normaalia päivärutiinia. Että kaikkea maistetaan ja herkkuja ei syötäisi arkena (eikä tietynikäisenä vielä ollenkaan). Mitään ei rajoitettaisi niin, että siitä tulee tabu eikä lapsen edessä ikinä puhuta "hyvästä" tai "pahasta" ruuasta saati kauhistella omia kiloja. Hyvän itsetunnon malli on annettava. Lapselle voi olla rehellinen eikä tarvitse peitellä sitä, että haluaa / tarvitsee pudottaa painoa, mutta on painotettava sitä, että laihduttaminen tehdään terveellisesti ja että tärkeintä on terveys, ei paino tai ulkonäkö.

Itsellekin terveys tulee tärkeämmäksi aina vaan, kun ikää tulee lisää, mutta myös elämästä nauttiminen ja sen arvostaminen nousevat uusiin sfääreihin - nyt, kun joka päivä ymmärtää enemmän ja enemmän elämän haurauden (olettehan te muutkin äidit yhtä vainoharhaisia ja pelokkaita kuin minäkin, olettehan?) tulee olo, että mitä hemmettiä minä poden huonoa omaatuntoa jostain leipäpalasta - ihan kuin kuolinvuoteellani ajattelisin, että söin liikaa (jos nyt ei tapahdu jotain kummallista) vaan muistelen niitä ihania ja hauskoja hetkiä, jolloin mieli oli rento, suu hymyssä ja rakkaat ihmiset läsnä. Jos näihin hetkiin liittyy pullo hyvää viiniä, joka sattuu menemään reisiin, niin voi voi!
(Lisäksi luin, että laihduttajan ruokavalioon kuuluvat hyvinkin punaviini ja tumma suklaa kohtuullisissa määrin. Ja on pidettävä välipäiviä. Mitäs järkeä tässä muuten on? Niin kauan, kun tuntiliksa ei tule bikineissä keikistelystä ja kriitikkona toimii ainoastaan oma mieli, on oikeus välipäiviin.)

Terveellisiä hetkiä, oivalluksia ja onnea loppuviikkoosi!

PS. Tänään taas asuntoesittelyyn - ja tämä vaikuttaa helmeltä! Kävimme myös kurkkaamassa paikan päällä sitä suloista puutaloa, josta alkuvuodesta kerroin, ja olihan se aika ihana. Tarjousta saattaa hyvinkin lähteä...

PPS. TV-sarjavinkki sateisiin päiviin: Vera (suom. "Vera Stanhope tutkii", TV1 la. & su., Netflixissä 2 ensimmäistä tuotantokautta) - mitkä maisemat ja mikä tunnelma! Oh, Britain...




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti