Suluhasen pilejä ja muuttolaatikoita
Flunssaisten hoitokodista, päivää!
Ensin oli vauva, sitten oli mies, nyt minä.
"Nokka vuotoo ku suluhasen pili", kuten mieheni 90 vuoden paremmalle puolelle ehtinyt mummo ilmaisee asian.
Olin jo jotenkin sinut tämänpask tylsän "kesäsään" kanssa, mutta nyt alkoi ärsyttää. Kuka tässä voi terveenä pysyä, kun hetken istut ulkona terassilla ja seuraavana päivänä on kurkku tukossa ja nokka kun pili? Kellä pitää vastustuskyky, kun ulkona tuuli vihmoo kuin syyskuussa? Minäkään, joka (edelleen) popsin pillereitä kun mikäkin avaruusmatkailija (vitamiineja, mineraaleja, hivenaineita), en säästy sen paremmin kuin muutkaan.
Kateellisena (hyi, miten turha tunne) katselen facebook-kavereiden lomakuvia hiekkarannalta auringon alta.
Pöly lentää kun aivastan. Meillä asuu villakoiria. Olemme hiukan menettäneet kiinnostamme siivousta kohtaan, sillä asuntomme on kuin pienen pommin jäljiltä.
Syy? Se on... *rummun pärinää* ...täynnä muuttolaatikoita!
Ensi kuusta lähtien meillä on oma koti! Tai no, pankin ja meidän. Mutta kuitenkin. Löysimme kahdeksankymmentä neliömetriä, jotka saivat meidät näkemään itsemme syleilyssään. Pihakin vähän flirttaili, ja parveke oli piste i:n päällä. Saunanomistajan tittelistäkään ei tarvitse luopua. Ainoastaan sijainti on se, missä jouduimme tinkimään, mutta toisaalta tämä on uuden alku. Lähiympäristökään ei ole yhtään hassumpi, vaan kaunis, vehreä ja rauhallinen lähiö veden läheisyydessä.
Pakkaaminen on edistynyt jo ihan mukavasti. Vaikka olen niistänyt, köhinyt ja "oivoivotellut" olan takaa en saanut pidettyä apujoukkoja poissa (lucky me!) ja "yhdessä" olemme saaneet jo toistakymmentä muuttolaatikkoa täytettyä - minä lähinnä organisoijan roolissa. Mikä ihana tunne päästä eroon turhasta tavarasta!! Roskiin on lähtenyt kosmetiikkaa (jos kynsilakassa lilluu jotain, mitä ei tunnista, niin luultavasti järkevintä heittää menemään?), vaatteita (jos kainalossa on niin iso reikä, että pistää käden vahingossa siitä läpi hihan sijaan niin lienee lumppukamaa? Huom.! H&M ottaa vastaan lumppuja ja antaa palkkioksi -15% -kupongin / kassi!) sekä astioita (mm. lasinen "korjautan tämän joskus!" -keksipurkki pääsi paremmille laitumille) mutta iso osa on vielä läpikäymättä. Onneksi koko ensi viikko on aikaa, ja silloin on toivottavasti myös enemmän energiaa.
Olemme kohta lähdössä juhannuksen viettoon. Olemme jo vuosia viettäneet sen miehen perheen seurassa mökillä. Tänä vuonna juhannus on erilainen - on lapsemme ensimmäinen juhannus. Kuinka toivoinkaan, että olisimme voineet viettää sen laiturinnokassa, arskat päässä ja päivävarjo yllämme, uitellen varpaita järvessä ja solmien kukkaseppeleitä. Sen sijaan taidamme istua sisällä pelaamassa korttia ja täytellen ristikoita. Ei tuo tietysti kuulosta huonolta tuokaan...
Oikein rentouttavaa ja iloista juhannusta!
PS. Positiivista tässäpask (noh, mikä tätä kättä vaivaa) viileässä säässä on se, että kotimme lämpötila on pysynyt suht aisoissa, ja joku muu saa kärsiä kesän pahimman kuumuuden tässä pätsissä. Minä aukaisen takapihan oven ja annan tuulen vilvoittaa... Ah!
Asioissa on aina kaksi puolta.
Ensin oli vauva, sitten oli mies, nyt minä.
"Nokka vuotoo ku suluhasen pili", kuten mieheni 90 vuoden paremmalle puolelle ehtinyt mummo ilmaisee asian.
Olin jo jotenkin sinut tämän
Kateellisena (hyi, miten turha tunne) katselen facebook-kavereiden lomakuvia hiekkarannalta auringon alta.
Pöly lentää kun aivastan. Meillä asuu villakoiria. Olemme hiukan menettäneet kiinnostamme siivousta kohtaan, sillä asuntomme on kuin pienen pommin jäljiltä.
Syy? Se on... *rummun pärinää* ...täynnä muuttolaatikoita!
Ensi kuusta lähtien meillä on oma koti! Tai no, pankin ja meidän. Mutta kuitenkin. Löysimme kahdeksankymmentä neliömetriä, jotka saivat meidät näkemään itsemme syleilyssään. Pihakin vähän flirttaili, ja parveke oli piste i:n päällä. Saunanomistajan tittelistäkään ei tarvitse luopua. Ainoastaan sijainti on se, missä jouduimme tinkimään, mutta toisaalta tämä on uuden alku. Lähiympäristökään ei ole yhtään hassumpi, vaan kaunis, vehreä ja rauhallinen lähiö veden läheisyydessä.
Pakkaaminen on edistynyt jo ihan mukavasti. Vaikka olen niistänyt, köhinyt ja "oivoivotellut" olan takaa en saanut pidettyä apujoukkoja poissa (lucky me!) ja "yhdessä" olemme saaneet jo toistakymmentä muuttolaatikkoa täytettyä - minä lähinnä organisoijan roolissa. Mikä ihana tunne päästä eroon turhasta tavarasta!! Roskiin on lähtenyt kosmetiikkaa (jos kynsilakassa lilluu jotain, mitä ei tunnista, niin luultavasti järkevintä heittää menemään?), vaatteita (jos kainalossa on niin iso reikä, että pistää käden vahingossa siitä läpi hihan sijaan niin lienee lumppukamaa? Huom.! H&M ottaa vastaan lumppuja ja antaa palkkioksi -15% -kupongin / kassi!) sekä astioita (mm. lasinen "korjautan tämän joskus!" -keksipurkki pääsi paremmille laitumille) mutta iso osa on vielä läpikäymättä. Onneksi koko ensi viikko on aikaa, ja silloin on toivottavasti myös enemmän energiaa.
Olemme kohta lähdössä juhannuksen viettoon. Olemme jo vuosia viettäneet sen miehen perheen seurassa mökillä. Tänä vuonna juhannus on erilainen - on lapsemme ensimmäinen juhannus. Kuinka toivoinkaan, että olisimme voineet viettää sen laiturinnokassa, arskat päässä ja päivävarjo yllämme, uitellen varpaita järvessä ja solmien kukkaseppeleitä. Sen sijaan taidamme istua sisällä pelaamassa korttia ja täytellen ristikoita. Ei tuo tietysti kuulosta huonolta tuokaan...
Oikein rentouttavaa ja iloista juhannusta!
 |
| Juhannusiltaa 2010 |
PS. Positiivista tässä
Asioissa on aina kaksi puolta.
Kommentit
Lähetä kommentti