torstai 16. heinäkuuta 2015

Meidän sänky on tullut kotiin...

Tiedättekö, kun elokuvissa ja saippuaoopperoissa perheen rouva käy yöpuulle ja hempeänvärinen, satiininen aamutakki yllään rasvaa käsiään joko yö- tai peilipöytänsä ääressä (yömeikki just kohdillaan ja hiukset pöyheinä)?
Nyt se rouva olen minä.
Ilman meikkiä ja tukka nutturalla, satiini-aamutakki visusti kaapin perukoilla, mutta minä se olen.

Minulla on yöpöytä, jolla säilytän käsivoidettani, ja uusi sänky, jonka laidalla passaa rasvailla.


Voisimme aloittaa siitä, että meillä on makuuhuone. Nukuimme kaksi ja puoli viikkoa levitettävällä sohvalla, koska viskasimme rujon ja parhaat päivänsä joskus 90-luvulla nähneen satakakskymppisemme menemään muuton yhteydessä. Toissapäivänä ahkera mieheni appiukkoni avustuksella suti makuuhuoneemme seinät paperinvalkoisiksi, ja maalin kuivettua kasasivat he vielä meille 160 x 200 centtimetriä täyttä onnea huoneen täytteeksi.
Mikä hetki!
Juhlan kunniaksi oli silitettävä lakanat.
Mikä ihana tunne on nukkua pedissä, joka oikeasti tukee selkää, on ihan uusi ja puhdas eikä sillä ole nukkunut aiemmin kukaan muu. En tiedä, olenko ikinä omistanut ihan omaa ja uutta sänkyä. Varmaan joskus lapsena. Sängynpääty minulla on ainakin ollut viimeksi joskus kymmenen vuotta sitten.
Sängyn rungoksi valikoitui Ikean valikoimista poistuva valkoinen puurunko. Patjat sekä sijauspatja ovat samasta paikasta (kiinteä Hesseng -malli).

Murusestakin on mukavaa telmiä uudella sängyllä!
Rakkaat tavarat alkavat pikkuhiljaa löytää paikkansa. Pionit S-marketista (!).

Makuuhuoneeseen pääsy on ihanaa myös siksi, että nyt saimme vihdoin molemmat kerrokset käyttöömme. Aiemmin yläkerrasta oli käytetty vain kylpyhuonetta; lastenhuone on edelleen täynnä muuttolaatikoita ja jätesäkkejä (ihan uskomatonta, miten pienen lapsen kanssa ei kertakaikkiaan saa aikaiseksi mi-tään y-li-mää-räis-tä) - joka päivä mietin, että ehkä tänään saan pureuduttua jäljellä oleviin mysteerisäkkeihin (jossain on edelleen meidän takit, joita todellakin olisi tämän heinäkuun aikana tarvittu, muutama keittiötarvike, hajuvedet ym.), mutta ei... Kellohan on jo taas "nukkumaanmenoaika". Kiva! No, katsotaan huomenna (said she two weeks ago)!

Kotiutuminen alkoi pikkuhiljaa, niinkuin uumoilinkin, kauppojen teon jälkeen. Nyt tämä on vihdoin meidän oma. Koko ajan on mielessä niin paljon yksityiskohtia, mihin tekisi mieleni puuttua, että vielä kuluu aikaa ennen kuin tunnen olevani kotona, mutta tarinammehan onkin vasta ihan alussa.

Alakerrasta kuuluu hiekkapaperin karhea suhina. Olohuoneen iso seinä menee uusiksi. Se osoittautui huomattavasti isommaksi hommaksi kuin mitä makuuhuoneen seinät; olohuoneen tapetin alla ei ollut maalia, joten tapetin-perhana on tarttunut toivottua tiukemmin kiinni seinään. Hyvä siitä kuitenkin tulee.
(Mukavaa olisi olla auttamassa, mutta lapsi on eri mieltä. Hän kaipaa viihdyttäjää. "Täällä! Kukkuu!"
Kukkuluuruu, jjep...)
Kuuliaisena rouvana olen sitten pitänyt huolta remppaajien ravinnonsaannista. Tänään "vispasin" pää- ja jälkiruuan alle tunnissa; uunilohta, parsaa, risottoa sekä suklaamuffinit appelsiinirahka-toppingilla (purkillinen kuohukermaa + appelsiinin makuinen rahka, pursotetaan päälle). Aika hyvin, vaikka itse sanonkin - ennen tämä olisi ehkä ollut pientä, mutta nyt, kun välillä tuntuu että ei ehdi edes vessassa käymään ja kaupassa pakastealtaan kalapuikot alkavat näyttämään hyvältä päivällisvaihtoehdolta, oli tämä huippusuoritus. Kiitos erityispitkien päiväunien (siis vauvan, ei minun - hah! itkunsekaista naurua) - johtunee aamupuurosta, jonka siirrämme ensi viikolla iltaan, kun pienokaisen maha on tottunut viljaan. Pidempiä yöunia odotellessa!

Maalisävyn valinta oli yllättävän helppoa, tosin mieheni on myynyt ennen maaleja työkseen, joten hänellä oli visio jo valmiina; "Paperinvalkoinen". Siihen on helppo yhdistää huonekalut, taulut, lamput ja kaikki. Minähän ihastuin myös "Omenankukkaan", "Jääruusuun" ja "Vaellukseen"... Onneksi maalata voi aina uusiksi, ja olen samaa mieltä siinä, että valkoinen on helppo ja varma. Puhdas ja siisti! Kun seinille saadaan kuvat, taulut ja peilit niin koti näyttää varmasti "meiltä".

Olohuoneen seinän jälkeen pidämme parin päivän sapatin, ja sitten pureudumme portaikkoon... Mäntypinta saa myös lumivalkean kerroksen (jos toisenkin...); se on takuulla muutos, joka vaikuttaa eniten koko kodin yleisilmeeseen! En malta odottaa!
Mäntypintaa on yläkerrassa muuallakin, ja jossain vaiheessa suti viuhuu myös niille. Lastenhuone maalataan, ikkunalistat menevät vaihtoon, kylpyhuoneen katto "valkaistaan" ja sauna vahataan tummaksi.
Ensi kesän "rojekti" on sitten piha. Ihanaa!

Meille on syntynyt uudessa kodissa jo uusi herkku: paahtoleipä, jäähdytetään rapeaksi ja päälle oivariinia sekä appelsiinituorejuustoa. Täydellistä iltateen kanssa! Päälle voi myös lisätä hedelmiä, kuten banaanisiivuja tai nektariinia. Tai mansikoita!


 
Huomenna mökille juhlimaan tädin syntymäpäiviä. Toivotaan aurinkoa ;)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti